30 totuutta itsestäni

Eli niin kuin tuossa gallupissa lukikin ylivoimaisesti voitti 30 totuutta itsestäni. Tässäpä näitä sitten:

1. Minulla on oikeasti blondit hiukset.
2. Tällähetkellä ne mustat.
3. Olen 162 cm pitkä.
4. Haluaisin olla 174 cm pitkä.
5. Minulla on siniset silmät.
6. Haluaisin, että ne olisivat ruskeat tai harmaat.
7. Pukeudun yleensä mustaan.
8. Ostan vaatteeni cypershopista, backstreetiltä & emp:ltä.
9. Olen aika laiska.
10. Minulla on kolme sisarusta.

11. Parasystäväni on Liina.
12. Haluan kasvattaa pitkät hiukset, mutta mieli muuttuu aina parturin penkillä.
13. Tanssin Lattareita ja jazz-tanssia.
14. Haluaisin aloittaa seuraavaksi show-tanssin.
15. Haluaisin myös aloittaa kilpailemisen lattareissa.
16. Tulen paremmin nelijalkaisten kanssa toimeen kuin ihmisten.
17. Haluaisin tv-kuvaajaksi.
18. Myös lähihoitajaksi.
19. En ole kovin hyvä koulussa.
20. Pidän kännykkäpeleistä.

21. Minulla on rustokoru.
22. Haluaisin kaksi tatuointia ja lävistyksen.
23. Pidän laulamisesta.
24. Ja soitan kotona kitaraa.
25. Lempilukuaineeni on äidinkieli.
26. Tykkään Saksan kielestä.
27. Haluaisin lähteä Saksaan opiskelemaan.
28. Haluaisin myös asua Saksassa.
29. Mulla on aika huono itsetunto.
30. Jalkani koko on 40-41.

Ennen. 

Äskettäin.

                                                                                            Nyt.

 

Pentutapaaminen & keikka

Lähdettiin sunnuntaina juna-asemalle tarkoituksena tapaamaan pentuja. Meillä oli siis pentutreffit. Dewill oli ensimmäistä kertaa junassa ja se nukkui koko matkan. Minä taas chattailin netissä sen ajan. Matka ei ollut kuin noin puoli tuntia, mutta kivan pituinen matka Dewilyn ensijunailuksi. Nyt on hyvä mennä toisenkin kerran, kun tietää tuon osaavan käyttäytyä junassa.
Paikanpäällä oli tosi hauskoja pentuja. Oli myös kiva nähdä pojasta tämä vähän arempi puolikin. Ossin kanssa se ois mielellään leikkinyt sekä seltin, mutta yhtä koiraa se pelkäsi kovasti.
Osasi myös antaa takaisin silloin, kun yksi koira meinasi astua poikaa koko ajan. Oli kyllä tosi mukava kerta!

Taru oli myös käynyt hakemassa meille permanto liput Adam Lambertin keikalle! <3

Haaste!

 1. Miksi juuri tämä rotu? 
Oltiin mietitty jo kauan koiraa entisen kuoltua ja Piksun ilmoitus sattui osumaan silmiin. Poika oli silloin jo 10kk eikä me haluttukkaan pentua. Sekarotuista koiraa myös katottiin, koska koiran piti olla ilmainen ja ennen oli ollut paljon seropeja. Snautseriin päädyin ensimmäiseksi ulkonäön perusteella, mutta sitten luin rodun luonteesta, kyselin kasvattajilta ja omistajilta ja ihastuin luonteeseen täydellisesti.

2. Lempikäskysanasi?
"Naurista!" Meinaa yhtä kuin kauniisti hihnassa.

3. Mikä on erityinen piirre koirassasi?
Piksussa: Se on tavattoman kiltti ihmisiä sekä koiria kohtaan. Dewilyssä: Se oppii tosi helposti.

4. Miksi juuri tämä koira? 
Mitenköhän tähän nyt vastaisi. Piksun kohalla päädyin sen kauniiseen väriin. Dewilyn kohalla ihastuin siihen, että se oli pennuista aktiivisin ja tykkäsi tulla syliin sekä piti puuhastelusta. Se oli myös todella upea yksilö ulkonäöltään.

5. Lempihihnamateriaalisi ja miksi? 
Nahka. Se on kestävää ja hyvää.

6. Mikä on suosituin treeniherkku/makupala?
Nakki.
7. Onko omistamasi lemmikin rotu suosikkirotusi?
Yksi niistä. Snautseri on ollut haaverotu pitkän aikaa. Olen kuitenkin aika varma, että seuraava toira tulee olemaan polski. Sekarotuista koiraa kuitenkaan tuskin tulen enää ottamaan. Juuri koska vanhemmista ei ole mitään havaintoa ja rotuja voi ilmetä myöhemmin lisää. Koskaan ei voi olla varma onko sekarotuisessa koirassa oikeasti kaksi vai neljä rotua.

8. Millainen on haavekoirasi?
Kiltti, omistajaansa kiintyvä, ei kovaa metsästysviettiä, helposti oppiva, hyvä harrastuskaveri, joka osaa kuitenkin levähtää. Korkeus jotain 45-60cm pintaa.

9. Jos muuttaisit jotain koirassasi, mitä se olisi? 
Piksulle enemmän virtaa ja Dewilylle vähemmän virtaa tack! Mutta molemmat koirat ovat kuitenkin aivan ihania tälläisina kuin ovat.

Keksimäni kysymykset muille: Lähetin haasteen: Mimalle, Kodan om, Suville ja Tarulle.

1. Mitä harastatte koiranne/koirienne kanssa?
2. Mistä saitte idean siihen/niihin harrastuksiin?
3. Miten päädyit kirjoittamaan blogiin?
4. Miten koirasi suhtautuu muihiin koiriin?
5. Kuinka paljon lenkkeilette yleensä päivittäin?
6. Onko koirasi täyttänyt kaikki odotukset esim. luonteen suhteen?
7. Mitkä ovat kolme lempirotuasi?
8. Minkä pituisia lenkkejä teette koirien kanssa?
9. Mistä keksit koirasi nimen?

Koirailua

Viime sunnuntaina kävin pyörähtämässä Jyväskylän koiranäyttelyssä. Sijoitusta ei tullut, mutta tyytyväinen olen. Kilpialin Siiri-seltillä, joka oli seitsemän vuotias neiti. Oli kiva mennä koiralla, joka on yhtä rauhallinen kuin Piksu, muttei kuitenkaan ole oma koira. Mukavaa vaihtelua! Mokailin vähän pöydässä. Olisi pitänyt ymmärtää, että koira olisi pitänyt nostaa pöydälle heti kehään tultaessa. Itse olen tottunut siihen, että tuomari sanoo, että voisitko nostaa pöydälle, joten en tajunnut nostaa Siiriä pöydälle. Muuten meni tosi hyvin kehässä! Itse en tosin ymmärtänyt nuita kuvioita mitä se minulle sanoi, kun Englannin taitoni on niin hyvä..

 Entäpä, mitä tapahtui videolle, jonka lupasin? Tämä tietokone ei suostu lataamaan sitä, jotta joudutte tyytymään kuviin ja vastauksiin kirjaimilla.

Ollaan tässä Dewilyn kanssa käyty näyttelytreeneissä ja hui, kun se menee hyvin. Ei hypi niin kuin yleensä pennut, seisoo ongelmitta, näyttää hampaansa ja antaa tutkia ilman, että ees katsoo muita koiria. Olen ylpeä herrasta!
Messälenkillä tuli myös pari kuvaa otettua tänään:

 

Elämää pennun kanssa ja mätsäilyä

Eli nyt Dewill on ollut mulla jo vähän reilu 3vk. Kaikki on lähtenyt sujumaan hyvin ja näkipä tuo ensilumensakin ennen kuin se suli. Treenaus ollaan aloitettu melkein heti niin kuin kasvattaja kehoitti. Tietysti vain pieniä pätkiä. Dewill on hyvin vilkas ja jaksaisi kyllä pitempiäkin kuin viiden minuutin treenejä, mutta itse olen päätynyt niihin, sillä kyse on kuitenkin pennusta. Dewill on hirveesti mun perään ja haukkuu jos katoan johonkin... Käytiin pojan kanssa myös näyttelytreeneissä ja poika veti niin upeasti! Tunnin kesti ja poika jaksaa loppuun asti kuin aikuinen koira. Kyllä olin tyytyväinen poikaan.
Piksukin yllätti näyttelytreenejen jälkeen menemällä upeasti ToKo juttuja häiriön kanssa. Ehkäpä me tosiaan päästäisiin kokeisiin ensivuoden keväällä.
 Tässä Dewilyn ongelmia mistä pitäisi päästä eroon:
  - Haukkuminen
  - Eroahdistus
  - Laskeminen alleen, kun säikähtää.
  - Nukkuminen: Dewill ei meinaa nukahtaa muualle kuin syliin...
Koirakerhossa poika on myös käynyt ja kivasti oli muiden kanssa sekä juoksi monen kanssa tosi hyvin. Seisoikin tosi hienosti.

Käytiin myös lauantaina mätsärissä Piksun kanssa. Dewilyllä ei vielä ole ikää, jotta se jäi kotia siksi aikaa.
Piksu meni aivan upeasti, vaikka menin ensimmäistä kertaa sen kanssa ilman puolikuristavaa pantaa. Saatiin kuitenkin sininen nauha eikä sijoituttu, joka ei kyllä haitannut, sillä olin niin ylpeä pienestä pojasta. Sen kehän jälkeen mulla meni sitten hermot sen kanssa, kun se repi näyttelyhihnasta itsensä irti ja karkasi. Onneksi sain sen kiinni ja kannoin herran hihnan luokse. Loppumätsäriä poika ei sitten kuunnellutkaan.
 Piksun kanssa käytiin myös Halloween luokassa, minä pukeuduin langenneeksi enkeliksi ja Piksu oli tiikerini. Handlasin myös Jeren junior handler- luokassa ja isoissa koirissa. Isoissa Jere pissasi kehään ja saatiinkin sininen nauha. Junior handler kehässä se meni tosi hyvin, muttei sijoituttu.

Nyt pitäisi odottaa seuraavia mätsäreitä, jotka ovat 1.12. Valitettavasti Dewilyn varoaika jää neljästä päivästä täyttymättä joten se ei pääse sinnekkään. Joulukuussa on kuitenkin Sievinkin mätsärit jonne me ollaan menossa ja jonne Dewilyllä riittää ikä, sillä tuskin se on samana päivänä, kuin Kannuksen mätsärit.

Pentuilua, lomailua ja tylsyyttä

En ole pitkään aikaan kirjoittanut taaskaan, mutta tälläkertaa mulla on selitys! Meillä ei ole ollut viikkoon nettiä enkä ole sen takia päässyt kirjoittamaan. No jaa, ehkä myös laiskuus on ollut syypäänä ja kolmantena tylsyys. Ennen syyslomaa mun elämä oli niin normaalia eikä ollut mitään mistä postata. Treenit jäi vähemmälle laiskan koiran ja kokeiden takia ja itse vain luin kokeeseen. Taas yksi lisäsyy vihata koulua!
 Sunnuntaina haettiin poika kotia! Se oli niiiin ihana! Makke ihastui Dewilyyn, vaikka oli vannonut, että hän ei mokomasta partasuusta pidä, äiti tykästyi Dewilyyn ja iskä rakastui Dewilyyn! Onko tämä todellista? Kaikki nuo edellä mainitut henkilöt oli vannonut, ettei kuuna päivänä tykkää partasuu pennelistä, mutta toisin kävi.
Automatka meni tosi hyvin. Viisituntia Dewill nukkui mun sylissä kunnolla ja välillä katsoi ikkunasta vain. Ei oksentelua, ei pissailua! Dewill oli tosi kiltti!

Nyt syysloma on mennyt kivasti. Dewill ei enää pissaile sisälle muuta kuin jos oon unohtanut käyttää sen pissalla tunnin välein. Se pysyy hienosti irti ja oppi jo seuraamaan, istumaan, tulemaan sivulle ja seisomaan! Se on upea poika!
Sillä on myös molemmat kivekset!
Välillä sen kanssa meinaa mennä hermot, mutta se on silti niin lutunen, kun se katsoo nappisilmillään, ettei sille voi kauan olla vihainen.

Tiistaina Sonja tuli meille ja me käveltiin, siivottiin pissoja, katsottiin leffoja ja pelattiin bingoa. Kun sitten se keskiviikkona lähti mulle tuli älyttömän tylsää. Ei nyt tylsää tuon pojan kanssa voi olla, mutta ehkä hiukan yksinäistä. Perjantaina Taru tuli ja meillä oli ihan superkivaa, vaikken muista nyt mitä me ees tehtiin! Ainakin pelattiin bingoa ja juteltiin jotain... Syötiin myös karkkeja!
Tarun kanssa sitten treenattiin tuon pojan kanssa näyttelyitä ja Piksun kanssa treenasin vähän tokoa. Sillä oli ihan unohtunut liikkeet, mutta kyllä se pian ne jotenkuten toteutti. Tätä se parin kuukauden tauko tekee.
Piksu pääsi myös vähän juoksentelemaan ja seisoskelemaan pihalla, kun treenattiin.
Tarukin lähti ja äiti ja iskä saapuivat lauantai-sunnuntai yönä Bulgariasta. Oli niillä kivasti tuljaisia mukana ja sain ihan kivoja vaatteita, kengät ja hiusvärin!

Ne ketkä mut tuntevat niin tietävät, että Niina Rahkonen, koirahullu tyttö inhoaa siivoamista ja paras keino päästä eroon Niinasta on tuoda siivousrätti tai imuri. Ystävät eivät ikinä usko tätä, mutta mulla on onneksi todistusainesta, että siivosin: luutusin, pyyhin ja imuroin olohuoneen ja leveän eteisen lattiat! Ja jos ette usko nähtyänne kuvat niin kysykääs Tarulta ;)

Huomenna alkaa taas koulu ja kiireet, jotta seuraavaan postaukseen taitaa mennä taas aika kauan.. Ellen sitten ehdi ensiviikolla, mutta tuskimpa, sillä ensiviikolla on diakonipäivä ja sunnuntaina menoa muuteinkin...

Opiskelusuunnitelmia ja viihdytystä

Tänään käytiin Piksun kanssa 4H-toripäivillä. Lupasin Saijalle, että mennään sinne ja siellä lapset kävivät silittelemässä tuota nallukkaa. Piksu tykkäs, kun sai huomiota ja silityksiä eikä välittänyt, vaikka haava ei olekkaan vielä kunnolla parantunut. Oltiin siinä makkarakojun vieressä ja poikaa vähän otti päähän, kun muut söiuvät makkaraa, mutta hän ei saanut mitään. Oli mulla sitten sille nakkia vähäsen. Ainoa mitä se pelkäsi oli Topi-nalle. Poika meni mun seläntaakse ja sitten äitini seläntaakse ja roskiksen taakse, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja Piksu uskalsi mennä lähemmäksi nallea. Lopulta se huomasi, ettei Topi ollut sille vaaraksi ja antoi silittää, mutta pian se jo unohti, ettei Topi ollut paha karhu, joten sama toistui uudestaan.
Kyllä poika oli kuitenkin väsynyt, kun kotia päästiin!


Piksulle tein tuommosen, ettei nuole sitä haavaansa.











Sitten otsikon toiseen aiheeseen. Olen siis opiskelufanaatikko ja suunnittelen kaiken aina tosi aikaisin. Opiskelupaikka on minulle todella tärkeä juttu, sillä en halua ammattiin josta en pidä yhtään kuten vaikka keittäjä, kokki tai siivoojaksi. Ne vain eivät ole yhtään minun juttu. Ja mää vihaan kaikkia nuita. Kokkaamista, ruuan laittoa ja siivoamista.
Mutta pitkään on siis ollut haaveena tuo media-assistentin koulutus. Ja halusin ehdottomasti Kauhajoelle, mutta kun siellä ei ole juna-asemaa niin ajatus sortui heti siihen. En todellakaan halua matkustaa linja-autolla joka viikonloppu. Ja haluan paikkakunnalle jonne pääsee junalla ja josta voi lähteä junalla. Etsin siis taas uusia kouluja ja ihastuin täysin. (Älkää ihmetelkö, että nää vaihtoehdot on vähän kaukana Lampista, mutta en halua lähellekkään tätä paikkaa opiskelemaan.) Nettisivut on myös hieman oudot nuissa muissa mitä katsoin (Oulu, Seinäjoki, Ylivieska). Tässä siis nämä vaihtoehdot.

1.Riihimärn media-assistentti koulu
2. Riihimäen tai Hyvinkään merkonomi koulu
3. Kauhajoen eläinkoulu
4. Ylivieskan media-assistenttikoulu
5. Yrittäjyyslinja

Tuota Kauhajoen eläinlinjaa en kuitenkaan vaihtanut, sillä se vaikutti parhaalta heti Kannuksen eläinlinjan jälkeen (jonne en halua hakea, koska sinä vuonna, kun minä haen on lukio enkä halua lukioon). Enkä edes usko, että kolmannella sinne pääsisi ellei satu ihan huippuvähän hakijoita sille vuodelle.
Ja jos en pääse nuista mihinkään yritän mennä sinne kynnelkymppiin taikka laululinjalle, joka kesti vuoden ja hakea uudestaan.

"Lapsi on terve kun, se suunnittelee!"

Kysymysvideopostausta

Eli päätin tehdä nyt tämmöisen eli laitelkaapas kysymyksiä tulemaan ihan mistä aiheesta vainja minä sitten vastaan niihin :)

Parantumisia ja mätsäilyä

Kirjoittaminen on jäänyt vähän vähille eikä tässä nyt ole mitään erikoista tapahtunutkaan harrastusten myötä. Minä aloitin lattaritanssin ja zumban, mutta Piksun kanssa en ole liiemmin treenannut mitään. Mätsäreitäkään ei ole näkynyt, jotta koira on vain lenkkeillyt.

Otsikko käsitteli aihetta "parantumisia", kyse ei suinkaan ole siitä, että minä olisin sairas vaan Piksulla on kaksi puremanjälkeä niskaa alempana, mutta selkää ylempänä. Olimme Piksun kanssa pyöräilylenkillä ja alkoi jo hämärtää, kun saavuin hiekkatiellemme. Huomasin kaukonaapurin pojat, mutta en heidän koiraansa, joka oli irti. Vaikka olisin nähnytkin hänet en liiemmin olisi kiinnittänyt siihen huomiota, sillä koirahan oli kiltti eikä siitä ollut haittaa. Kaikki kävi hyvin nopeasti. En edes huomannut koko leonbergin koiraa, kun se jo kävi Piksun kimppuun ja kaatoi sen ojaan. Säikähdin hirveästi ja huusin "hirviö" koiralle. Kun tulin jotenkuten tolkkuihini ja ymmärsin, että Piksuhan vahingoittuu jos en tee mitään ja revin leonbergin koiraa karvoista. En tiedä kumpaa se säikähti enemmän, sitä, että kiljuin niin kovaa, kun suusta lähti vai sitä, kuinka tarrasin kiinni sen karvoista. Oli miten oli, Piksu oli kunnossa. Kun päästiin kotia katsoin Piksun nahkan läpi, muttan huomannut mitään muuta kuin mudaksi (siksi oletin sen). Aamulla kuitenkin äiti soitti ja sanoi, että Piksusta vuotaa verta ja se on kipeä.
  Äiti vei koiran eläinlääkäriin jossa Piksu nukutettiin sillä aikaa, kun eläinlääkäri puhdisti haavan ja leikkasi karvaa irti siltä kohalta. Piksu sai vahvat kipulääkkeet ja huojui ensimmäisen päivän. Nyt se on kuitenkin paranemassa kovaa kyytiä. Eläinlääkäri sanoi, että sen pitää antaa viikon levähtää ja tehdä vain kävelylenkkejä ja sen jälkeen vasta voi alkaa treenaamaan ja tekemään enemmän juoksulenkkejä. Pyöräilylenkkejä poika ei kuitenkaan vielä saa tehdä kahteen viikkoon ja mätsäreihiin ei varmaankaan päästä tänävuonna enää, kun nuo haavat on niin karmean näköiset ja karva alkaa varmaankin kasvamaan vasta sen jälkeen kun haava on parantunut.

Piksu sai tämänviikonloppuna levähtää ja minä lähdin siis mätsäröimään ilman sitä. Paikalla oli todella kylmä ja ensin vain kävelytin Kuukia, joka paleli sekin. Sitten menimme istumaan autoon ja luin siellä. Olin siellä aika kauan kunnes en enää kestänyt ja menin ilmoittautumaan. Ada tuli perääni ilmoittautumisjonoon ja höpisimme jotain siinä. Sen jälkeen menin takaksisin autoon ja viittä vaille yksitoista tulin autosta ja menin Adan ja Hennan luokse.
  Junnukehä alkoi ja olin yhtä hymyä. Hetkonen, minä joka en koskaan osaa hymyillä kehissä? Mutta kyllä, tälläkertaa hymyilin. (Onnistuisimpa hymyilemään virallisissakin näyttelyissä). Kaikki meni hyvin ja yllätyksekseni sijotuin ensimmäiseksi!
Sen jälkeen menin juttelemaan yhdelle snautserin omistajalle. Se omisti kaksi snautseria (aikuinen ja 4kk pentu), jotka olivat väriltänsä p&m. Molemmat olivat kyllä niin ihania ja vaikka ylensä en kauheasti välitä sen värisistä snakuista niin tuommoisen voisin ottaa. Se aikuinen oli justiin minun makuuni. Mutta kyllä ne mustat snautserit on ehkä kuitenkin enemmän mun juttu. Omistaja oli tosi kiva. Sain tietää, että kaikki snautserit eivät edes tarvitse manttelia, ei varsinkaan pentuna (kostan tämä sulle Jonna!!!). Noh, ehkä mää kuitenkin ostan sen talvimanttelin, jonka menin jo tilaamaan ja myyn sen edelleen jos Dewill ei sitä tarvitse.
   Oli tosi mukava päivä eikä satanutkaan muuta kuin vähän tihutti yhessä vaiheessa.
Eniten ärsytti pullan tapainen leivos, josta maksoin 2,50 ja se oli ihan hirveän pahaa! Onneksi jäätelö auttoi tästä turmiosta nostamaan minut!

Palkintona oli luu, treeniliivi (joka oli mulle kuin teltta), 2 pokaalia ja kaksi ruusuketta. 

Nyt otetaan rennosti Piksun kanssa ja koitetaan mennä arkitottelevaisuuteen keskiviikkona. Täytyy toivoa, ettei sille jäänyt traumoja. Perustin muuten uuden blogin, jossa arvostelen erillaisia kirjoja ja laitan sinne oma kirjoittamia novelleja. SIvu sijaitsee täällä:  http://mielipidekirja.blogspot.fi/ Lukijaksi saa liittyä!

Pentuja katsomassa!

Lähdin jo sunnuntai iltana Sussulle, koska juna lähti Joensuuhun jo puoli yhdeksältä. Leikin Miian kanssa illalla. Miia on niin söpö <3 Aamulla lähdin aikaisin junalle ja hyvästelin Miian ja Sussun kanssa.
Juoksin asemalle, kun luulin myöhästyväni junasta ja asemalla olen lukevinani aikatauluja. Joku mies tulee siihen kertomaan, että juna on 12 minuuttia myöhässä. Justiinsa, silloin, kun mää oon ajoissa juna on myöhässä ja toisinpäin. Mies vaikutti ihan mukavalta ja juteltiin vähän aikaa jotain. Juuri ennen kuin juna tuli selvisi, että hän oli jehovantodistaja..

Kannus-Tampere junassa oli onneksi langaton netti ja chattailin siellä sekä kuuntelin musiikkia. Ensimmäisen vaihdon kohdalla huomasin, että vaihto aikaa olikin vain 6 minuuttia eikä tunti. Juoksin portilta toiseen ja juostuani väärään suuntaan kysyin lipunmyyjältä, joka onneksi neuvoi tien. Jos olisin tullut 30 sekunttia myöhempään niin olisin myöhästynyt junasta..
Hokasin hyvin pian, ettei Tampere-Pieksämäki junassa ollut nettiä. Kirosin mielessäni ja otin kuulokkeet käteeni. Rupesin kuuntelemaan musiikkia.
Toinen vaihto sujui ongelmitta ja löysin hyvin perille. Pieksämäki-Joensuu junassakaan ei ollut langatonta nettiä, jotta päädyin kuuntelemaan taas musiikkia ja katselemaan maisemia. Noin puolessa välissä kännykkä alkoi valittamaan, että akku on loppu. Siinä junassa ei tietenkään ollut edes töpseliä! päädyin siis piirtämään ja mököttämään.

Perillä Jonna olikin jo vastassa. Vilkutin hänelle ja hymyilin. Pian olimmekin jo Jonnan kotona ja meitä tervehti kaksi mahdottoman söpöä karvaturrea <3 Wiivi ja Weeti! Jonnan perhe oli tosi mukava! Varsinki niiden äiti! Mulle ei koskaan tuoda leipävärkkejä pöytään vaan joudun hakemaan ne ihan itse saati jos jätän ne pöytään enkä vie suosiolla jääkaappiin.. Äippä ei myöskään missään nimessä ajaisi metsätietä peräkontti auki koiran takia (tuohoon palataan kohta). Mutta minun äiti onkin semmoinen vanhanaikainen, joka elää vieläkin 80-lukua. Ei sillä, ettei siitä olisi hyötyä esim. jouluaattona!
Illalla mentiin treenaamaan Weetin ja Wiivin kanssa ja ne kulki aivan ihanasti. Jopa mää sain ne kulkemaan ja mää oon aika toivoton!

Lauantaina mentiin tosiaan metsään. Ajettiin autolla niin, että Wiivi juoksi auton perässä jahdaten lelua, joka oli kiinni narussa, jota Jonna piteli peräkontissa. Peräkontin ovi oli siis auki. Nopeimmillaan mentiin kuuttakymppiä ja hitaimmillaan neljääkymppiä. Se oli tosi siistiä! Wiivi oli tosi nopea! Kun Wiiwi oli juossut tarpeeksi mentiin sieni metsään. Minä poimin mustikoita, sienistä kun en tajua hölkäsen pöläystä ja ainoa sieni minkä tunnistan on kärpässieni!
Lauantai meni todella hitaasti, kun odotin kauheasti, että nään ne pennut.

Kun sitten viimein olimme kasvin pihalla olisin varmasti livistänyt heti paikalla jos olisin ollut yksin liikenteessä, niin paljon minua jännitti! Pentujen emä otti meidät innolla vastaan ja sisällä minä rakastuin ihan totaalisesti! <3 Sieltä se minun violetti tuli mitä olin ihastellut kuvissa. Martinalla rakastuin myös vihreään pentuun (värit määräytyvät siis pentupantojen väreistä). Kumpikin oli tosi enerkisiä ja muut nukahtivat melkein heti, mutta vihreä ja violetti jaksoivat leikkiä. Vihreällä olisi kuitenkin helpompi karvanlaatu ja violetistä saattaisi tulla liian iso, kun se oli pentueen suurin. Kummastakin tulee varmasti suuria näyttelytähtiä <3

Menomatka Joensuusta sunnuntaina meni hyvin. Ei näkynyt Jehovantodistajia, en meinannut myöhästyä junasta ja chattasin netissä koko matkan. Kiitos Jonnalle seurasta ja huimat kiitoksen Jonnan äitille eväistä ja, että se antoi mun yöpyä teillä! :)
Ps. Janita on luvannut ruveta väkertämään tälle blogille huomenissa banneria, kun D:stäkin on nyt kuvia! :)