Surua ja mölleilyä

Niin kuin moni varmaan tietää Dewilyn kuolemasta tuli eilen vuosi. Ennen eilistä ajattelin, että kirjotan muistotekstin ennen mölliä niin postauksesta ei tuu iloa ja surua yhtä aikaan. Koulupäivä meni itkiessä ja kun pääsin kotia ajatus blogiin kirjoittamisesta tuntui ahistavalta. Sen sijaan menin sytyttämään Dewilyn haudalle kynttilän. Iltapäiväkin meni itkiessä ja Dewilyn haudalla muistellessa niitä hyviä hetkiä ja itkemisessä ja huutamalla menetyksen tuskaa. Mun rakas kulta on nyt lopullisesti poissa. Se ei enää palaa. Siltä kai pitäisi nyt tuntua. Siitähän on vuosi. Kuitenkin salaa mielessä odotan ja toivon Dewilyn palaavan. Tiedän, ettei se palaa, mutta ehkä se on lohdullista ajatella, että Dewill palaisi. En tiedä. En vain pysty uskomaan, että Dewill on lopullisesti poissa. Vielä pahemmalta tuntui kuitenkin, kun puhuin Dewilyn kuolemasta kaverille yksi ihminen tuli ja totes: "Onko koiralles tullut pipi. Mikä itkupilli". Se tuntui niin pahalta, etten voinut, kun itkeä. En ymmärrä miten se kehtasi puhua Dewilystä, mun rakkaimmasta koirasta niin. Mun menehtyneestä rakkaasta. En vain pysty käsittämään ja kun tätä kirjoitan kyyneleet valuvat silmistä. Onneksi rakas siskoni ja kaveri saivat mut tajuamaan, ettei niistä puheista kannata välittää ja se, että näyttää surua on vahvuutta. Se piristi. Lisäksi muutkin piristi. Haluan siksi kiittää teitä kaikkia, jotka tuitte mua tässä vaikeana päivänä ettekä jättäneet mua yksin tän surun kanssa. Te ette ehkä ymmärrä, mutta se merkitsi mulle tosi tosi tosi paljon. En ois selvinnyt yksin tästä päivästä. En ilman tukea.

Ajatus möllitokoon tuntui ahdistavalta. Ensin meinasin jättää koko möllit välistä, mutta äiti sai muutettua mielen. Ensin tuntui väärältä mennä koko mölleihiin. Pitäisin hauskaa sinä päivänä, kun tasan vuosi sitten rakas Dewill menehtyi. Se tuntui tosi vaikealta, mutta mölleihiin päästyäni tunsin oloni taas vähän paremmaksi. Nyt olin "kotona".

Piksu teki ihan mahtavasti jos paikkamakuuta ei lasketa, jossa nousi (ikinä ennen ei ole noussut).
Diinu sen sijaan. Noh, sitä ei voinut vähempää kiinnostaa. Lämmin ilma oli varmasti syynä tähän, sillä se ei halua treenata lämpimällä ilmalla ollenkaan.
Sitten niihin pisteisiin:


Piksu oli mölliluokassa pistein:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 3 (Pysyi 30 sekunttia ja sitten nousi).
Lyhyt seuraaminen taluttimessa: 8 (Seuras ihan hyvin. Välillä lähti harhaileen)
Seuraamine taluttimetta: 9 (Tosi hyvä! En ois voinut parempaa oottaa!)
Luoksetulo: 9 (Tuli nätisti luokse. En nyt muista miks lähti se piste).
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: (Meni käsimerkin kanssa).
Hyppy: 9,5 (Hyppäs, mutta vähän laiskasti. Kuitenkin tosi tyytyväinen, kun ei olla treenattu hyppyä vuoteen.)
Kokonaisvaikutus: 9 (Koska pidin koirasta kiinni tauoilla.)
2. palkinto (!!!)

Diinu miss jääräpää:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 9 (Nousi vähän ennakkoon, jota ei oo ikinä tehnyt.)
Seuraaminen taluttimessa: 0 (Ei voinut vähempää kiinnostaa).
Seuraaminen taluttimetta: 5 (seuras jo vähän paremmin, mutta harhaili.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½ (Meni vähän laiskasti maate.)
Luoksetulo: 9 (Kaarsi vähän. Tätäkään ei oo koskaan ennen tehnyt.).
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (seuraaminen oli semmosta ei vois vähempää kiinnostaa, mutta itse seisomis liike meni hyvin.)
Hyppy: 0 (Ei hypännyt ollenkaan. En ihmettele, kun ollaan treenattu vain omalla esteellä.)
Kokonaisvaikutus: 7½ (Joopa joo, oisin antanut ite vitosen.)
3. palkinto (...)

 

Rally-toko & Sterkkaus

En oo taas kirjotellut pitkään aikaan, vaikka tässä on tapahtunut vaikka mitä. En oo vaan jaksanut ja en oo ottanut kuviakaan, jotta se on vaan jäänyt.
Tähän alkuun, niin kuin monet luulee mulle piti tulla pentu. Olin varannutkin sen ja olin ihan innoissaan. No, pentua ei tule. Äiti päätti, ettei ole mitään järkeä ottaa pentua nyt. Oon tosi vihainen, koska luulin saavani pennun ja se oli luvannut sen, mutta perui viimehetkellä. Toisaalta yritän ymmärtää sitä. Mulla alkaa opiskelut ja rahaa tulee menemään ja eletään tiukilla. Ja tietysti mun jaksaminen. Itse uskoisin pärjääväni kahden koiran kanssa yksin, mutta äiti ei usko, jotta päädyttiin tähän.

Mutta käydäänpäs asiaan. Me oltiin Kalajoen rallytokossa tässä viikko(?) sitten vappuna. Menin iloisesti kehään, koska tisin, että Diinu osaa noi liikkeet. Meillä meni tosi hyvin kehä! Minä mokailin kaksi liikettä, mutta Diinu teki tosi hyvin ja iloisesti. Ja me saatiin se! Hyväksytty tulos! Uskomatonta! Olin ihan varma, ettei saada sitä, kun mokasin kaksi liikettä! 74/100 tuli!

Diinu sterkattiin viikko sitten. Leikkaus meni hyvin, mutta oon ollut vähän huolestunut tuon parantumistesta. Edelleen vaikuttaa hirveän kipeältä ja nukkuis koko ajan. Ei tule vastaan, kun tulen koulusta ja aristelee mahanalustaan.
Mutta kyllä tämä varmasti tästä.
Tälläkertaa teen postauksen ilman kuvia, kun en oo niitä kerennyt missään välissä ottaa. Oon ollut koko ajan vain menossa tai Diinun kanssa sisällä. Lenkillekkään ei olla päästy sterkkauksen takia.