Parantumisia ja mätsäilyä

Kirjoittaminen on jäänyt vähän vähille eikä tässä nyt ole mitään erikoista tapahtunutkaan harrastusten myötä. Minä aloitin lattaritanssin ja zumban, mutta Piksun kanssa en ole liiemmin treenannut mitään. Mätsäreitäkään ei ole näkynyt, jotta koira on vain lenkkeillyt.

Otsikko käsitteli aihetta "parantumisia", kyse ei suinkaan ole siitä, että minä olisin sairas vaan Piksulla on kaksi puremanjälkeä niskaa alempana, mutta selkää ylempänä. Olimme Piksun kanssa pyöräilylenkillä ja alkoi jo hämärtää, kun saavuin hiekkatiellemme. Huomasin kaukonaapurin pojat, mutta en heidän koiraansa, joka oli irti. Vaikka olisin nähnytkin hänet en liiemmin olisi kiinnittänyt siihen huomiota, sillä koirahan oli kiltti eikä siitä ollut haittaa. Kaikki kävi hyvin nopeasti. En edes huomannut koko leonbergin koiraa, kun se jo kävi Piksun kimppuun ja kaatoi sen ojaan. Säikähdin hirveästi ja huusin "hirviö" koiralle. Kun tulin jotenkuten tolkkuihini ja ymmärsin, että Piksuhan vahingoittuu jos en tee mitään ja revin leonbergin koiraa karvoista. En tiedä kumpaa se säikähti enemmän, sitä, että kiljuin niin kovaa, kun suusta lähti vai sitä, kuinka tarrasin kiinni sen karvoista. Oli miten oli, Piksu oli kunnossa. Kun päästiin kotia katsoin Piksun nahkan läpi, muttan huomannut mitään muuta kuin mudaksi (siksi oletin sen). Aamulla kuitenkin äiti soitti ja sanoi, että Piksusta vuotaa verta ja se on kipeä.
  Äiti vei koiran eläinlääkäriin jossa Piksu nukutettiin sillä aikaa, kun eläinlääkäri puhdisti haavan ja leikkasi karvaa irti siltä kohalta. Piksu sai vahvat kipulääkkeet ja huojui ensimmäisen päivän. Nyt se on kuitenkin paranemassa kovaa kyytiä. Eläinlääkäri sanoi, että sen pitää antaa viikon levähtää ja tehdä vain kävelylenkkejä ja sen jälkeen vasta voi alkaa treenaamaan ja tekemään enemmän juoksulenkkejä. Pyöräilylenkkejä poika ei kuitenkaan vielä saa tehdä kahteen viikkoon ja mätsäreihiin ei varmaankaan päästä tänävuonna enää, kun nuo haavat on niin karmean näköiset ja karva alkaa varmaankin kasvamaan vasta sen jälkeen kun haava on parantunut.

Piksu sai tämänviikonloppuna levähtää ja minä lähdin siis mätsäröimään ilman sitä. Paikalla oli todella kylmä ja ensin vain kävelytin Kuukia, joka paleli sekin. Sitten menimme istumaan autoon ja luin siellä. Olin siellä aika kauan kunnes en enää kestänyt ja menin ilmoittautumaan. Ada tuli perääni ilmoittautumisjonoon ja höpisimme jotain siinä. Sen jälkeen menin takaksisin autoon ja viittä vaille yksitoista tulin autosta ja menin Adan ja Hennan luokse.
  Junnukehä alkoi ja olin yhtä hymyä. Hetkonen, minä joka en koskaan osaa hymyillä kehissä? Mutta kyllä, tälläkertaa hymyilin. (Onnistuisimpa hymyilemään virallisissakin näyttelyissä). Kaikki meni hyvin ja yllätyksekseni sijotuin ensimmäiseksi!
Sen jälkeen menin juttelemaan yhdelle snautserin omistajalle. Se omisti kaksi snautseria (aikuinen ja 4kk pentu), jotka olivat väriltänsä p&m. Molemmat olivat kyllä niin ihania ja vaikka ylensä en kauheasti välitä sen värisistä snakuista niin tuommoisen voisin ottaa. Se aikuinen oli justiin minun makuuni. Mutta kyllä ne mustat snautserit on ehkä kuitenkin enemmän mun juttu. Omistaja oli tosi kiva. Sain tietää, että kaikki snautserit eivät edes tarvitse manttelia, ei varsinkaan pentuna (kostan tämä sulle Jonna!!!). Noh, ehkä mää kuitenkin ostan sen talvimanttelin, jonka menin jo tilaamaan ja myyn sen edelleen jos Dewill ei sitä tarvitse.
   Oli tosi mukava päivä eikä satanutkaan muuta kuin vähän tihutti yhessä vaiheessa.
Eniten ärsytti pullan tapainen leivos, josta maksoin 2,50 ja se oli ihan hirveän pahaa! Onneksi jäätelö auttoi tästä turmiosta nostamaan minut!

Palkintona oli luu, treeniliivi (joka oli mulle kuin teltta), 2 pokaalia ja kaksi ruusuketta. 

Nyt otetaan rennosti Piksun kanssa ja koitetaan mennä arkitottelevaisuuteen keskiviikkona. Täytyy toivoa, ettei sille jäänyt traumoja. Perustin muuten uuden blogin, jossa arvostelen erillaisia kirjoja ja laitan sinne oma kirjoittamia novelleja. SIvu sijaitsee täällä:  http://mielipidekirja.blogspot.fi/ Lukijaksi saa liittyä!

Pentuja katsomassa!

Lähdin jo sunnuntai iltana Sussulle, koska juna lähti Joensuuhun jo puoli yhdeksältä. Leikin Miian kanssa illalla. Miia on niin söpö <3 Aamulla lähdin aikaisin junalle ja hyvästelin Miian ja Sussun kanssa.
Juoksin asemalle, kun luulin myöhästyväni junasta ja asemalla olen lukevinani aikatauluja. Joku mies tulee siihen kertomaan, että juna on 12 minuuttia myöhässä. Justiinsa, silloin, kun mää oon ajoissa juna on myöhässä ja toisinpäin. Mies vaikutti ihan mukavalta ja juteltiin vähän aikaa jotain. Juuri ennen kuin juna tuli selvisi, että hän oli jehovantodistaja..

Kannus-Tampere junassa oli onneksi langaton netti ja chattailin siellä sekä kuuntelin musiikkia. Ensimmäisen vaihdon kohdalla huomasin, että vaihto aikaa olikin vain 6 minuuttia eikä tunti. Juoksin portilta toiseen ja juostuani väärään suuntaan kysyin lipunmyyjältä, joka onneksi neuvoi tien. Jos olisin tullut 30 sekunttia myöhempään niin olisin myöhästynyt junasta..
Hokasin hyvin pian, ettei Tampere-Pieksämäki junassa ollut nettiä. Kirosin mielessäni ja otin kuulokkeet käteeni. Rupesin kuuntelemaan musiikkia.
Toinen vaihto sujui ongelmitta ja löysin hyvin perille. Pieksämäki-Joensuu junassakaan ei ollut langatonta nettiä, jotta päädyin kuuntelemaan taas musiikkia ja katselemaan maisemia. Noin puolessa välissä kännykkä alkoi valittamaan, että akku on loppu. Siinä junassa ei tietenkään ollut edes töpseliä! päädyin siis piirtämään ja mököttämään.

Perillä Jonna olikin jo vastassa. Vilkutin hänelle ja hymyilin. Pian olimmekin jo Jonnan kotona ja meitä tervehti kaksi mahdottoman söpöä karvaturrea <3 Wiivi ja Weeti! Jonnan perhe oli tosi mukava! Varsinki niiden äiti! Mulle ei koskaan tuoda leipävärkkejä pöytään vaan joudun hakemaan ne ihan itse saati jos jätän ne pöytään enkä vie suosiolla jääkaappiin.. Äippä ei myöskään missään nimessä ajaisi metsätietä peräkontti auki koiran takia (tuohoon palataan kohta). Mutta minun äiti onkin semmoinen vanhanaikainen, joka elää vieläkin 80-lukua. Ei sillä, ettei siitä olisi hyötyä esim. jouluaattona!
Illalla mentiin treenaamaan Weetin ja Wiivin kanssa ja ne kulki aivan ihanasti. Jopa mää sain ne kulkemaan ja mää oon aika toivoton!

Lauantaina mentiin tosiaan metsään. Ajettiin autolla niin, että Wiivi juoksi auton perässä jahdaten lelua, joka oli kiinni narussa, jota Jonna piteli peräkontissa. Peräkontin ovi oli siis auki. Nopeimmillaan mentiin kuuttakymppiä ja hitaimmillaan neljääkymppiä. Se oli tosi siistiä! Wiivi oli tosi nopea! Kun Wiiwi oli juossut tarpeeksi mentiin sieni metsään. Minä poimin mustikoita, sienistä kun en tajua hölkäsen pöläystä ja ainoa sieni minkä tunnistan on kärpässieni!
Lauantai meni todella hitaasti, kun odotin kauheasti, että nään ne pennut.

Kun sitten viimein olimme kasvin pihalla olisin varmasti livistänyt heti paikalla jos olisin ollut yksin liikenteessä, niin paljon minua jännitti! Pentujen emä otti meidät innolla vastaan ja sisällä minä rakastuin ihan totaalisesti! <3 Sieltä se minun violetti tuli mitä olin ihastellut kuvissa. Martinalla rakastuin myös vihreään pentuun (värit määräytyvät siis pentupantojen väreistä). Kumpikin oli tosi enerkisiä ja muut nukahtivat melkein heti, mutta vihreä ja violetti jaksoivat leikkiä. Vihreällä olisi kuitenkin helpompi karvanlaatu ja violetistä saattaisi tulla liian iso, kun se oli pentueen suurin. Kummastakin tulee varmasti suuria näyttelytähtiä <3

Menomatka Joensuusta sunnuntaina meni hyvin. Ei näkynyt Jehovantodistajia, en meinannut myöhästyä junasta ja chattasin netissä koko matkan. Kiitos Jonnalle seurasta ja huimat kiitoksen Jonnan äitille eväistä ja, että se antoi mun yöpyä teillä! :)
Ps. Janita on luvannut ruveta väkertämään tälle blogille huomenissa banneria, kun D:stäkin on nyt kuvia! :) 

Junailua ja mätsäilyä!

Lähdettiin aamulla ennen kahdeksaa asemalle päin. Minä hätytin äitiä juomaan nopeampaa kahvin ja äippä hermostui minulle. Normaalia, äipän kanssa ei voi olla ajoissa milloinkaan. Onneksi äitillä on kuitenkin raskas kaasujalka ja ehdittiin juuri ja juuri asemalle. Jännitän kovasti Piksun ensimmäistä juna matkailua ja olin jäädä kyydistä ellei joku mies olisi huutanut lemmikkivaunun olevan toisessa suunnassa mihin olin matkalla. Onnekseni Piksu hyppäsi junaan ihan innoissaan eikä sitä tarvinnut nostaa. Junassa Piksu vähän aikaa pelkää, mutta tottuu äkkiä ja pistää maahan. Minä alan kaivamaan laukusta jogurttia ja käsi osuu liimaan. Ei sittenkään liimaan vaan jogurttiin. Jogurtti purkki on mennyt rikki ja sisälmykset ovat laukun pohjalla. Pelastan äkkiä kirjaston kirjan, johon ei ollut onneksi tullut jälkeä ja sen jälkeen kaivan jogurttisen rokotustodistuksen ja lompakon. Saan onnekseni ne pyyhittyä nenäliinalla jotenkuten. Pian juna on jo Kokkolan asemalla ja me hypätään kyydistä Piksun kanssa. Piksun ensimmäinen junamatka meni todella hyvin ja olen tyytyväinen poikaan!

Odotan puolituntia eteisessä, kunnes Piksu alkaa pyöriä ja hääriä siellä ja lähden ulos sen kanssa. Ei mene kauaankaan, kun Ada tulee asemalle autolla. Koirat vaihtaa kuulumisiaan ja mekin puhutaan jotain. Sen jälkeen ei mene kauankaan, kun Mirva jo noutaa meiät kyytiin ja suuntana Vaasan mätsäri! Perillä ollaan puoltatuntia ennen ilmoittautumisia ja lähdetään Adan ja koirien kanssa käymään lenkillä siinä tienoilla.

Junior handler kehä koittaa pian L&K jälkeen ja me päästään kehään. Pitkään aikaan ei olla mätsäreissä käyty ja tosi tyytyväinen oon poikaan. Se kulki tosi nätisti, vaikka ensin meinasikin laukata, kun otin vähän liian nopean vauhdin. Tuomari teettää meillä edestakaisen ja kolmion ja sen jälkeen vaihdattaa koiria. Piksu menee tytölle jolle puhuin vähän ennen kehän alkua. Itse saan vaihtokoirana pienen sekarotuisen, jossa ainakin oli perhoskoiraa. Minni taisi vaihtokoiran nimi olla. Minni meinasi istua koko ajan ja työnsin sille nakkia naamaan melkein koko ajan, että pysyi seisoallaan. Pian rupesin vähentämään palkkiota ja pöydällä seisoi jopa 6 sekunttia niin, ettei nakki ollut sen nenän edessä. Piksu meni mielestäni tosi hyvin tytön kanssa. Harmitti, kun en sanonut tytölle, että jos poika menee hyvin sitä ei tartte kuristaa kuoliaaksi vaan voi vähän löysätä. Siitä syystä poika lönksytti eikä liikkunut kunnolla.
  Vaihdetaan sen jälkeen koirat takaisin ja kierretään rinki yhdessä. Sitten me vaihdamme jälleen koiria. Saan tälläkertaa cavalier Bellan. Bella ei meinaa seisoa niin, että oon matalalla, jotta seisotan sen seisaallaan. Bella on vähän omistajansa perään, mutta kun puhun sille ja näytän herkkukättä menee tosi kauniisti. Sitten vaihdamme taas omat koirat ja tuomari alkaa sijoittamaan.

Neljänneksi tulee tyttö, joka omisti seropin. Kolmanneksi tulee Ada ja Tahiti, toiseksi.. Bellan omistaja ja Bella. Joten ensimmäiseksi me sijoitumme.
Piksuhan päättikin sitten vetäistä oikein kunnon suorituksen eli JH1:siä oltiin! :)

Juostiin heti seropi kehään ja meinattiin myöhästyä sieltä kokonaan. Äkkiä mentiin vain kehään ja punainen nauhahan sieltä tuli, kun poika käyttäytyi niin hyvin ja oli niin rauhallinen tuomarin mielestä.Harjoitellaan vähän ja piakkoin on punaisten kehä. Siellä poika seisoo taas ihanan ryhdikkäästi (siis häh, mun Piksullako ryhtiä?) ja hienosti kuin paikallaan! Ainoa mikä sillä liikkui oli häntä! Tuomari tiputti ihmisiä ja olin melko varma, että nyt tipumme me, kun tuomari tuli meitä päin. Hän tiputti kuitenkin meidän vieressä olevan parin. Kun meitä on enää neljä jäljellä en usko silmiäni. Meitä oli seropi kehässä todella paljon ja uskon, että tuomarilla on oikeasti ollut vaikeuksia valita sijoittujat. Noh, mei ei sijoituta neljänneksi, kolmanneksi eikä toiseksi vaan ensimmäiseksi! Olen todella tyytyväinen poikaan ja sen näkee myös.
Tosin, tälläkertaa olin tyytyväinen poikaan, vaikkei sijoitusta olisi tullutkaan, koska Piksu käyttäytyi todella hienosti!
 
                                                       x kuva, kun saan.

Ennen BIS-kehää menin ostamaan juotavaa ja mokkapalan. Sain kuulla, että kaikki punaisella nauhalla ensimmäiseksi sijoittuneet saavat ruokasäkin. Olin aivan kauhistunut ja sanoin, että sen meiän ruokasäkin voi kyllä ehottomasti käyttää, vaikka seuraavissa mätsäreissä! Meni kuitenkin erittäin hyvään paikkaan, kun säkki menikin kulkuri koirille. Itse en olisi isoa ruokasäkkiä voinut junassa kuljettaa eikä Piksu muutenkaan syö napuja allergian takia, jotta se olisi tarpeetonta. Palkintopusseja on paljon ja pelkään BIS-kehässä sijoittumista ihan hirveästi jos tulee lisä kantamuksia. Pelkään myös, ettemme Adan kanssa ehdi kuuden junaan. Onneksi BIS-kehässä taso on niin korkea, ettei BIS- sijoituksesta ole tietoakaan, vaikka sekarotuisten tuomari meille sanookin, että hänen mielestään Piksu olisi pitänyt voittaa. Otin kommentin vastaan huumoristisesti ja naurahdin. Piristi mieltä kyllä huimasti!
Sinä päivänä piristi myös mieltä aivan upeat palkinnot! En ole tainnut koskaan olla mätsärissä, jossa noin hienot palkinnot! Ensvuonna menen ehdottomasti uudestaan, vaikka junalla Vaasaan asti!

     Palkintoina: Canicross-vyö, kaksi laukkua, pieni ruokasäkki, kaksi lelua, kello, suklaata, pallo, ripuliin auttavia lääkkeitä, shampoota, treeninameja, vesialusta/matka juomakippo, kolme koiranluuta, kaksi ruusuketta joista seropi ruusuke ROP-ruusuke ja kaksi pokaalia. Jotain saattoi nytten puuttua, mutta tässä nämä nyt mitkä muistan ja näen kuvasta.

Kun päästiin Vaasasta Kokkolan juna-asemalle käytiin Adan kanssa ostamassa junaliput ja lähdettiin koirien ja palkintojen kanssa R-kioskia päin. Minä ja Piksu kävelimme päin punaisia, kun autoista ei ollut tietoakaan ja Ada hakkasi nappia, että valot muuttuisivat vihreiksi. Mahdoimme olla vähän naurettavia maalaistolloja.
Junamatka takaisin meni ongelmitta ja voi sitä riemua, kun Piksu pääsi juoksemaan pellolle vapaana.

                                                                 
Kiitos vielä kyydistä Mirva ja seurasta Ada!

Tänään käytiin myös Piksun kanssa pitkästä aikaa treenaamassa canicrossia, kun Sonja tuli meille. Hyvinhän se meni, vaikka pojalta kaikki oli tyystin kadonnut ja jouduttiin aloittamaan ihan alusta.

Tälläviikolla pääsen vihdoinkin katsomaan myös pentuja ja valitsemaan oman pentusen! Perjantai aamuna lähden Jonnalle Joensuuhun ja lauantai iltana lähdetään yhdessä katsomaan pentuja. Sunnuntaina lähden sitten takaisin kotia jo aamulla. Pian tännekkin ilmestyy banneri ja kuvia D:stä :).

Tämmöistä tälläkertaa. Seuraavassa postauksessa luultavasti kerron Sievin mätsreistä ja vähän omista jutuista tällähetkellä, mutta sitä pitää katso loppuviikosta.