Adamin keikka ja maalaistolloilua

Lähdin jo keskiviikkona siskolle ja siskotytär Miialle. Keskiviikko ilta meni siinä leikkiessä Miian kanssa.a Myös koneella tuli oltua. Hirveä ikävä oli kumpaakin ja oli ihana nähä. Olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta pakko oli kuuden junalla lähteä seuraavana aamuna.
Junamatka meni suhteellisen nopeaa ja luin maailman tylsintä kirjaa. Kun olin tikkurilassa näin melkein samantien Tarun ja aloin juoksemaan matkalaukku kädessä Tarun luokse. Me mentiin melkein samantien Helsinkiin Adamin junaa vastaan. Ootan jännittyneenä, hypin ja itken onnesta, mutta Adam ei tulekaan junasta. Odotan ja lopulta kondiktööri tai joku vastaava tulee selittään, että Adam jäi jo Pasilassa. Petyin tosi paljon ja alan huutaan ja makaan lattialla itkemisessä. Yritän lohduttautua sillä, että nään sen seuraavana päivänä. Me nähtiin sentään se sama juna, jolla Adam matkusti.
Ilta menee nopeasti, jutellaan kaikennäköistä ja pelleillään Pinjan ja Tarun kanssa.

                                            Adamin juna <3

Seuraavana päivänä olen rättiväsynyt. Olisin halunnut nukkua vielä vähänaikaa, mutta Taru hakkaa tyynyillä mua, jotta herään. Me meinataan myöhästyä linja-autosta, mutta minä vilkutan ja pompin ja huudan kuin mikäkin raivopää ja se linja-auto pysähtyy keskelle autotietä.
Matkustin elämäni ensimmäistä kertaa seutulipulla, kaupunlinja-autolla & lähijunilla! Se oli tosi upeaa! Ne kaupunkibussit tosiaan näyttivät muumeilta!
Oli aivan mahtavaa jonottaa 10h kuumeessa! Tai ainakin mulla oli ollut aamulla edelleen ihan kuumeinen olo, vaikken sata varma siitä ollutkaan, koska en mitannut kuumetta.
Se on ihan kauheaa, mutta kun Adam alkaa pitämään show'ta niin huokaisen helpotuksesta. Kaikki se on ihan täydellistä! Adam on niin täydellinen <3. Itkin onnesta, nauroin, kiljuin, huusin ja kaikkea! Pari kertaa sain paniikkikohtauksen ja kerran jopa niin pahasti, että kadotin itseni, mutta sain onneksi koottua itseni, kun olin siellä lattialla kyykyssä.
Siitä paikalta missä me oltiin näki ihan hyvin. Näin kokoajan Adamin paitsi silloin, kun olin siellä lattiassa kiinni.
En voi edes sanoin kuvata kuinka täydellistä se oli ja kuinka onnellinen oon! Oon fanittanut Adamia vuodesta 2009 asti eli siitä asti, kun se tuli toiseksi Idolsissa, ja se on aina ollut mun lempiartisti. Oli upeaa nähdä se esiintymässä ja kuulla sen sointuva täydellinen ääni. Ensin en meinannut edes uskoa silmiäni enkä korviakaan.
Se oli ehdottomasti ihaninta mitä mulle on koskaan käynyt!
Keikan jälkeen menimme ostamaan muistoksi meille paidat. Oon ikuisesti kiitollinen Tarulle, joka suostui lainaamaan kymmenen euroa Adamin paitaan.

 Lauantai aamuna mun ääni oli ihan kipeä kiljumisesta ja jalat ihan muusina. Oli hirveä olo ja pää meinasi hajota. Päätin kuitenkin olla sitkeä ja lähteä Pinjalle.
Melkein samantien lähetään seikkailemaan Korson keskustaan. Tiedän, ettei se ehkä ollut maailman paras idea, sillä mulla oli hirveä nuha, ääni ihan käheänä, kurkku & pää kipeä ja luultavasti edelleen kuumetta, mutten välittänyt. Tämä jonotuksen sivuvaikutukset olivat aika rajut, mutta tekisin sen milloin tahansa uudelleen Adamin takia ja se oli sen arvoista.
Riehuttiin keskustassa Pinjan, Jessen ja Jaroxin kanssa.
Tiedän jossain määrin, ettei Helsingissä ole navettoja, tai ainakin näin oon kuullut, mutta ihmettelen silti, etten ole nähnyt yhtään navettaa Vantaalla. Pinja ja pojat nauraa mulle, mutta olin ihan tosissani, kun kysyin, etteikö täällä ole navettoja.  Hihi.

Lauantai-sunnuntai yö valvottiin Pinjan kanssa. Katottiin pari elokuvaa. Toinen oli piirretty ja toinen oli joku angstileffa. Me oltiin koneella ja itkettiin tosi paljon yksien tyyppien perään. Aamuyöstä meillä alkoi mennä itkemiskohtaukset ohi ja niiden tilalle tuli hysteeriset naurukohtaukset. Meillä oli tosiaan hauskaa. Kahdeksalta lähdettiin Pinjan kavereille, kun ne soitti meille yöllä, että tultaisiin niille. Päätettiin, että tullaan aamulla jos valvotaan koko yö, mutta jos nukahdetaan niin ei tulla.
Meillä oli sielläkin aika hienoa.
Tuntui tosi ankealta lähteä kotia ja istuin noin 6 tuntia junassa. Ensivuonna ehdottomasti uudelleen jos vain Adam tulee Suomeen.

Loppuun kuvia: (Kännykkälaatu, mutta joo).

Henkisyyksiä, mätsäreitä & möllit

En oo taas pitkään aikaan kirjoitellut, mutta tälläkertaa minulla on syykin! Nimittäin olen varmaan kertonutkin, että sairastan masennusta. Oloni meni taas huonommaksi. Tuntui, kun en enää jaksaisi. Tiesin, että piti lukea kokeisiin, piti tehdä läksyt, olisi pitänyt lenkityttää koirat ja treenata niiden kanssa lisäksi olisi pitänyt hoitaa kotityöt, olla iloinen ja yrittää olla itsevarma. Tätä esittämistä ja yrittämistä on jatkunut oikeastaan koko syksyn. Kouluun tulo on ollut kauheaa ja myöhästymisiä on tullut paljon. Jokapäivä on ahistanut ja paniikkikohtauksia on tullut melkein jokapäivä.
Haluaisin kovasti vain unohtua hetkeen ja unohtaa kaiken menneen ja keskittyä vain tulevaisuuteen, mutta se ei onnistu. Olen kyllä yrittänyt, mutta silti oon itkenyt lähes jokapäivä. Olen ollut tosi kärttyinen ja vainoharhainen. En ollut saanut nukuttua moneen kuukauteen kunnolla ja sitten tuli se erokin... Syytin siitä itseäni kauan aikaa enkä suostunut kuuntelemaan muita. Meinasin jopa kuolla, mutta onneksi niin ei käynyt. Sen sijaan jouduin osastohoitoon.
Tuntui helpottavalta olla poissa kaikesta. Ei tarttenut nähdä meiän koululaisia, ei ihmisiä joita tunnen. Ei tarttenut esittää mitään. Silloin sain vain levätä. Pari viikkoa meni nopeasti ja palasin takaisin kouluun. Niinkö arvelin ahistus palasi taas. Olen koittanut ottaa vähän rennommin ja jätin koirakerhon pitämisen ja tanssin sivummalle, mutta silti koulun kanssa on suuria ongelmia. Jotenkin ahistaa olla siellä niin ison väen keskellä ja aika monesti on tullutkin vain itkettyä siellä. Lisäksi nämä tunteet, jotka voisivat välillä painua hornaan, vaivaavat suuresti. Aloitan taas viikottaiset terapia käynnit ja toivon, että siitä olisi jotain apua.
En tiedä miksi avauduin näin laajasti täällä blogissa, mutta tuntui vain helpolta kirjoittaa tästä ja tuntui, kun pitäisi selittää jotain miksi on ollut näin hiljaista. Tämän enempää en kuitenkaan sepusta täällä näin.

Sitten niihin mätsäilyihiin.
Tuli poikien kanssa käytyä mätsäreissä viime lauantaina. Dewill oli ensimmäistä kertaa mätsäreissä ja se meni tosi upeasti! Ei keskittynyt kehässä muihiin koiriin, juoksi hyvin, seisoi perfektosti ja käyttäytyi muutenkin nätisti. Junnukehässä meitä pyöritettiin monta kierrosta (ehkä noin 10 kierrosta), ja poika kyllä väsyi ihan totaalisesti! Lisäksi vaihdettiin koiria ja itse sain porokoira Nalan. Nala meni tosi nätisti ja tykkäsin kyllä mennä sillä. Dewill sen sijaan meni Mimalle. Mitä katoin niin poika oli aika väsynyt jo ja päätti mennä maate eikä seisoa yhteenväliin. Dewilylle en oo vielä opettanut hännästä kiinni pitämistä kunnolla, sillä poika pitää häntää itse aina ylhäällä, jotten oo nähnyt tarpeelliseksi opettaa sitä vielä. Mima ei kuitenkaan sitä voinut tietää ja ensin näytti sen kanssa olevan pienoista säätöä. Mutta hyvin se taisi mennä kuitenkin ja kun vertaa, että Dee oli vielä tosi väsynyt silloin.



Mölleissäkin käytiin Piksun kanssa. Keskittyi tosi hyvin, kun me treenattiin, mutta kehässä keskittyi vain muutaman liikkeen aikana.Ei tosin häiriön kanssa olla treenattu moneen kuukauteen, jotten ihmettele vaikka menikin vähän lahnasti. Lisäksi siellä oli koira, jolla oli ehkä alkamassa kohta juoksut, jotta Piksua tahtoi sekin kaveri kiinnostaa.
Tässäpä nämä liikkeet:

Luoksepäästävyys: 10
Luoksetulo: 7 (Ite mokasin tässä, kun liikutin kättä samalla.)
Paikalla makaaminen: 8 (Tässäkin mun moka. Napsautin vahingossa sormia.)
Liikkeestä maahanmeno: 6 (Taputin vahingossa mun kättä.)
Liikkeestä seisominen: 0 (Meni maahan!)

Lopuista tuli nolla, kun Piksu ei keskittynyt.