Juoksin asemalle, kun luulin myöhästyväni junasta ja asemalla olen lukevinani aikatauluja. Joku mies tulee siihen kertomaan, että juna on 12 minuuttia myöhässä. Justiinsa, silloin, kun mää oon ajoissa juna on myöhässä ja toisinpäin. Mies vaikutti ihan mukavalta ja juteltiin vähän aikaa jotain. Juuri ennen kuin juna tuli selvisi, että hän oli jehovantodistaja..
Kannus-Tampere junassa oli onneksi langaton netti ja chattailin siellä sekä kuuntelin musiikkia. Ensimmäisen vaihdon kohdalla huomasin, että vaihto aikaa olikin vain 6 minuuttia eikä tunti. Juoksin portilta toiseen ja juostuani väärään suuntaan kysyin lipunmyyjältä, joka onneksi neuvoi tien. Jos olisin tullut 30 sekunttia myöhempään niin olisin myöhästynyt junasta..
Hokasin hyvin pian, ettei Tampere-Pieksämäki junassa ollut nettiä. Kirosin mielessäni ja otin kuulokkeet käteeni. Rupesin kuuntelemaan musiikkia.
Toinen vaihto sujui ongelmitta ja löysin hyvin perille. Pieksämäki-Joensuu junassakaan ei ollut langatonta nettiä, jotta päädyin kuuntelemaan taas musiikkia ja katselemaan maisemia. Noin puolessa välissä kännykkä alkoi valittamaan, että akku on loppu. Siinä junassa ei tietenkään ollut edes töpseliä! päädyin siis piirtämään ja mököttämään.
Perillä Jonna olikin jo vastassa. Vilkutin hänelle ja hymyilin. Pian olimmekin jo Jonnan kotona ja meitä tervehti kaksi mahdottoman söpöä karvaturrea <3 Wiivi ja Weeti! Jonnan perhe oli tosi mukava! Varsinki niiden äiti! Mulle ei koskaan tuoda leipävärkkejä pöytään vaan joudun hakemaan ne ihan itse saati jos jätän ne pöytään enkä vie suosiolla jääkaappiin.. Äippä ei myöskään missään nimessä ajaisi metsätietä peräkontti auki koiran takia (tuohoon palataan kohta). Mutta minun äiti onkin semmoinen vanhanaikainen, joka elää vieläkin 80-lukua. Ei sillä, ettei siitä olisi hyötyä esim. jouluaattona!
Illalla mentiin treenaamaan Weetin ja Wiivin kanssa ja ne kulki aivan ihanasti. Jopa mää sain ne kulkemaan ja mää oon aika toivoton!
Lauantaina mentiin tosiaan metsään. Ajettiin autolla niin, että Wiivi juoksi auton perässä jahdaten lelua, joka oli kiinni narussa, jota Jonna piteli peräkontissa. Peräkontin ovi oli siis auki. Nopeimmillaan mentiin kuuttakymppiä ja hitaimmillaan neljääkymppiä. Se oli tosi siistiä! Wiivi oli tosi nopea! Kun Wiiwi oli juossut tarpeeksi mentiin sieni metsään. Minä poimin mustikoita, sienistä kun en tajua hölkäsen pöläystä ja ainoa sieni minkä tunnistan on kärpässieni!
Lauantai meni todella hitaasti, kun odotin kauheasti, että nään ne pennut.
Kun sitten viimein olimme kasvin pihalla olisin varmasti livistänyt heti paikalla jos olisin ollut yksin liikenteessä, niin paljon minua jännitti! Pentujen emä otti meidät innolla vastaan ja sisällä minä rakastuin ihan totaalisesti! <3 Sieltä se minun violetti tuli mitä olin ihastellut kuvissa. Martinalla rakastuin myös vihreään pentuun (värit määräytyvät siis pentupantojen väreistä). Kumpikin oli tosi enerkisiä ja muut nukahtivat melkein heti, mutta vihreä ja violetti jaksoivat leikkiä. Vihreällä olisi kuitenkin helpompi karvanlaatu ja violetistä saattaisi tulla liian iso, kun se oli pentueen suurin. Kummastakin tulee varmasti suuria näyttelytähtiä <3
Menomatka Joensuusta sunnuntaina meni hyvin. Ei näkynyt Jehovantodistajia, en meinannut myöhästyä junasta ja chattasin netissä koko matkan. Kiitos Jonnalle seurasta ja huimat kiitoksen Jonnan äitille eväistä ja, että se antoi mun yöpyä teillä! :)
Ps. Janita on luvannut ruveta väkertämään tälle blogille huomenissa banneria, kun D:stäkin on nyt kuvia! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti