torstai 17. huhtikuuta 2014

Jotain uutta

Koitan ajatella itseäni vuoden takaperin. Viime kevät oli sanoisinko ehkä hirveintä mitä oon ikinä kokenut. Ehkä parhain sanoitus viimekevättä kuvaa Dingon - Kaikki kaunis katoaa kohdasta: olin sielultani rikki, lapsi kohtalon.
Se kuvaa kuinka heikossa jamassa olin keväällä. Olin pahasti masentunut. En jaksanut käyä lenkillä, en raahautua kouluun. Saatoin raahautua kylälle, että sain ahmia herkkuja ja sen jälkeen oksentaa ne ulos. Viiltelin lähes päivittäin. Olin ihan rikki. Siihen päälle Dewilyn kuolema.
Syytin sitä ja syytän siitä edelleen itseäni. Tiedän, että vaikka olisin ollut kotona enkä osastolla näin olisi voinut käydä. Kuitenkin on vaikea hyväksyä, ettei se ollut minun syyni. Pikkuhiljaa tästä päästään kuitenkin yli.

Nyt vuotta myöhemmin, kun ajattelen viime kevättä tuntuu kuin se ois ollut painajainen josta ollaan päästy yli. Nykyään jaksan paljon enemmän. Menen joka päivä kouluun, vaikka edelleen on päiviä jolloin ei vain kiinnosta. On päiviä jolloin en jaksaisi nousta ylös, mutta ajattelemalla tulevaisuutta. Parempaa tulevaisuutta pääsen yli. Jaksan lenkkeillä ja treenata. Olen paljon paremmassa kunnossa. Uskomatonta miten paljon tuosta on muuttunut parempaan suuntaan. Tulevaisuus ei näytä enää mustalta möykyltä vaan mahdollisuudelta joka tuo jotain uutta.



2 kommenttia: