perjantai 10. toukokuuta 2013

Tampere KV & Mätsärit + selityksiä

Pahoittelut jälleen, että kirjoituksia on tullut vähän. Voisin selittää tästä keväästä vähäsen. Tää kevät on ollut mulle tosi rankka. Joinakin päivinä en oo jaksanut nousta ylös sängystä eikä mikään oo innostanut. Koulu on mennyt huonosti ja poissaoloja on tällähetkellä yli 200. Välillä on tuntunut masentavalta ja, että oon epäonnistunut kaikessa. Oon satuttanut tosi paljon tänäkeväänä itseäni. Ihan niinkö se auttaisi. Mun bulimia meni tosi pahaksi ja välillä saatoin oahmia ja oksentaa kaikki ruuat ja herkut mitä söin. Moni asia on vaikuttanut mun oloon, mutta ei se oo selitys. Oon ollut tosi väsynyt ja luovuttaminen on käynyt enemmän kuin kerran mielessä. Oon ollut siksi osastolla tänäkeväänä. Miksi kirjoitan tästä? Siksi että se auttaa. Meidän kaikkien pitäisi puhua jos on vaikeaa, sillä se auttaa. Tai sitten kirjoittaa.
Kun hoitajat kysyivät ketä sinä ihailet eniten koko maailmassa. Vastaukseni tuli suoraan. Mummua. Mummoni on aina ollut vahva ja ymmärtäväinen. Olen tosiaan ylpeä vahvasta mummostani ja tiedän, ettei kaikilla sitä ole. Pappani kuolema otti tosi lujalle, sillä toinen ihailemani henkilö on ehdottomasti pappa. Mutta kaikilla meillä on aikansa. Pappa eli hyvän ja pitkän elämän. Nyt se on paremmilla mailla. Uskon vakaasti niin, sillä pappa ei tahtonut pahaa kenellekään. Hän ansaitsee taivaassa paikan.
Vaikka joskus on vaikeaa meidän pitää jatkaa. Vaikka vain siksi, että lapsenlepsemme voivat ihailla meitä. Pappan kuolema oli tosi surullista ja itkin monta päivää kuultuani suru uutisen. Mutta se myös avasi silmät. Haluan olla yhtä vahva, kun isovanhempani. Haluan parantua enkä rypeä itsesäälissä.
Minulla on vieläkin vaikeaa välillä. Mutta uskon vakaasti, että kaikki järjestyy aikanaan. Kun pääsen osastolta pois lupaan käydä mummun luona ja auttaa häntä askareissa enemmän. Näyttää, että välitän hänestä. Sillä minua on auttanut se, että tärkeät sukulaiset ovat näyttäneet oman rakkautensa. Me kaikki ansaitsemme hyvää. Uskokaa pois.




Sitten toisiin asioihiin. Viimeviikolla tuli käytyä Tampereella KV näyttelyssä. Lauantaina poika oli lainassa Pinjalla. Pitkän päivän jälkeen Dewill oli vähän väsynyt, mutta meni silti hienosti Pinjan kanssa kehäilemässä. Näyttelyn jälkeen uni maittoi pienelle. Me käytiin lauantai iltana virkistymässä kylpylässä. Siellä oli tosi mukavaa. Oli ihanaa unohtaa kaikki murheet ja vain nauttia vedestä.
Sunnuntaina kerettiin vielä käydä uudestaan kylpylässä ennen näyttelyyn menoa. Oli ihanan virkistävää mennä näyttelyyn, kun oli sitä ennen käynyt uimassa. Dewill meni hienosti rotukehässä. Se väisti tuomaria, mutta hetken päästä antoi koskettaa ihan kunnolla. Se sai tosi hyvän arvostelun ja ainoana moitteena oli liian avoin liike.
Tuloksena tuli siis EH JUK1. Ylpeä oon pienestä kehäketusta, sillä poika on vielä vähän kesken kehitykseltään. En malta odottaa Oulu KV:ta.
Tänään tuli käytyä myös kastelemassa itsemme mätsärissä. Dewill meni tosi hienosti tokaksi mätsäriksi, mutta niin meni Piksukin. Herrat menivät, kuin unelmat. Dewill oli SIN2 & Piksu oli SIN3.
















2 kommenttia: