Surua ja mölleilyä

Niin kuin moni varmaan tietää Dewilyn kuolemasta tuli eilen vuosi. Ennen eilistä ajattelin, että kirjotan muistotekstin ennen mölliä niin postauksesta ei tuu iloa ja surua yhtä aikaan. Koulupäivä meni itkiessä ja kun pääsin kotia ajatus blogiin kirjoittamisesta tuntui ahistavalta. Sen sijaan menin sytyttämään Dewilyn haudalle kynttilän. Iltapäiväkin meni itkiessä ja Dewilyn haudalla muistellessa niitä hyviä hetkiä ja itkemisessä ja huutamalla menetyksen tuskaa. Mun rakas kulta on nyt lopullisesti poissa. Se ei enää palaa. Siltä kai pitäisi nyt tuntua. Siitähän on vuosi. Kuitenkin salaa mielessä odotan ja toivon Dewilyn palaavan. Tiedän, ettei se palaa, mutta ehkä se on lohdullista ajatella, että Dewill palaisi. En tiedä. En vain pysty uskomaan, että Dewill on lopullisesti poissa. Vielä pahemmalta tuntui kuitenkin, kun puhuin Dewilyn kuolemasta kaverille yksi ihminen tuli ja totes: "Onko koiralles tullut pipi. Mikä itkupilli". Se tuntui niin pahalta, etten voinut, kun itkeä. En ymmärrä miten se kehtasi puhua Dewilystä, mun rakkaimmasta koirasta niin. Mun menehtyneestä rakkaasta. En vain pysty käsittämään ja kun tätä kirjoitan kyyneleet valuvat silmistä. Onneksi rakas siskoni ja kaveri saivat mut tajuamaan, ettei niistä puheista kannata välittää ja se, että näyttää surua on vahvuutta. Se piristi. Lisäksi muutkin piristi. Haluan siksi kiittää teitä kaikkia, jotka tuitte mua tässä vaikeana päivänä ettekä jättäneet mua yksin tän surun kanssa. Te ette ehkä ymmärrä, mutta se merkitsi mulle tosi tosi tosi paljon. En ois selvinnyt yksin tästä päivästä. En ilman tukea.

Ajatus möllitokoon tuntui ahdistavalta. Ensin meinasin jättää koko möllit välistä, mutta äiti sai muutettua mielen. Ensin tuntui väärältä mennä koko mölleihiin. Pitäisin hauskaa sinä päivänä, kun tasan vuosi sitten rakas Dewill menehtyi. Se tuntui tosi vaikealta, mutta mölleihiin päästyäni tunsin oloni taas vähän paremmaksi. Nyt olin "kotona".

Piksu teki ihan mahtavasti jos paikkamakuuta ei lasketa, jossa nousi (ikinä ennen ei ole noussut).
Diinu sen sijaan. Noh, sitä ei voinut vähempää kiinnostaa. Lämmin ilma oli varmasti syynä tähän, sillä se ei halua treenata lämpimällä ilmalla ollenkaan.
Sitten niihin pisteisiin:


Piksu oli mölliluokassa pistein:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 3 (Pysyi 30 sekunttia ja sitten nousi).
Lyhyt seuraaminen taluttimessa: 8 (Seuras ihan hyvin. Välillä lähti harhaileen)
Seuraamine taluttimetta: 9 (Tosi hyvä! En ois voinut parempaa oottaa!)
Luoksetulo: 9 (Tuli nätisti luokse. En nyt muista miks lähti se piste).
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: (Meni käsimerkin kanssa).
Hyppy: 9,5 (Hyppäs, mutta vähän laiskasti. Kuitenkin tosi tyytyväinen, kun ei olla treenattu hyppyä vuoteen.)
Kokonaisvaikutus: 9 (Koska pidin koirasta kiinni tauoilla.)
2. palkinto (!!!)

Diinu miss jääräpää:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 9 (Nousi vähän ennakkoon, jota ei oo ikinä tehnyt.)
Seuraaminen taluttimessa: 0 (Ei voinut vähempää kiinnostaa).
Seuraaminen taluttimetta: 5 (seuras jo vähän paremmin, mutta harhaili.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½ (Meni vähän laiskasti maate.)
Luoksetulo: 9 (Kaarsi vähän. Tätäkään ei oo koskaan ennen tehnyt.).
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (seuraaminen oli semmosta ei vois vähempää kiinnostaa, mutta itse seisomis liike meni hyvin.)
Hyppy: 0 (Ei hypännyt ollenkaan. En ihmettele, kun ollaan treenattu vain omalla esteellä.)
Kokonaisvaikutus: 7½ (Joopa joo, oisin antanut ite vitosen.)
3. palkinto (...)

 

Rally-toko & Sterkkaus

En oo taas kirjotellut pitkään aikaan, vaikka tässä on tapahtunut vaikka mitä. En oo vaan jaksanut ja en oo ottanut kuviakaan, jotta se on vaan jäänyt.
Tähän alkuun, niin kuin monet luulee mulle piti tulla pentu. Olin varannutkin sen ja olin ihan innoissaan. No, pentua ei tule. Äiti päätti, ettei ole mitään järkeä ottaa pentua nyt. Oon tosi vihainen, koska luulin saavani pennun ja se oli luvannut sen, mutta perui viimehetkellä. Toisaalta yritän ymmärtää sitä. Mulla alkaa opiskelut ja rahaa tulee menemään ja eletään tiukilla. Ja tietysti mun jaksaminen. Itse uskoisin pärjääväni kahden koiran kanssa yksin, mutta äiti ei usko, jotta päädyttiin tähän.

Mutta käydäänpäs asiaan. Me oltiin Kalajoen rallytokossa tässä viikko(?) sitten vappuna. Menin iloisesti kehään, koska tisin, että Diinu osaa noi liikkeet. Meillä meni tosi hyvin kehä! Minä mokailin kaksi liikettä, mutta Diinu teki tosi hyvin ja iloisesti. Ja me saatiin se! Hyväksytty tulos! Uskomatonta! Olin ihan varma, ettei saada sitä, kun mokasin kaksi liikettä! 74/100 tuli!

Diinu sterkattiin viikko sitten. Leikkaus meni hyvin, mutta oon ollut vähän huolestunut tuon parantumistesta. Edelleen vaikuttaa hirveän kipeältä ja nukkuis koko ajan. Ei tule vastaan, kun tulen koulusta ja aristelee mahanalustaan.
Mutta kyllä tämä varmasti tästä.
Tälläkertaa teen postauksen ilman kuvia, kun en oo niitä kerennyt missään välissä ottaa. Oon ollut koko ajan vain menossa tai Diinun kanssa sisällä. Lenkillekkään ei olla päästy sterkkauksen takia.

Pää täynnä suunnitelmia

Mitäs meille kuuluu? No ihan mahtavaa! Diinu starttaa näyttelyuran Helsingin ryhmiksessä 8.6. Sitä ennen mennään ehkä 5.6. virallisiin tokokokeisiin ja vielä sitä ennen mölli toko ja viralliset rallytokokisat!
Piksukin pääsee mölleilemään pitkästä aikaa. Viimeksi kesällä ollut möllit johon se on päässyt ja nyt ollaan aloitettu kova treeni. Ollaan Piksun kanssa treenattu viimeksi kesällä (jos ei nyt näitä muutamaa kertaa lasketa, jotka ollaan vasta aloitettu). Liikkeet oli vielä jotenkin muistissa, mutta aikalailla unholaan on joutunut. Seuraaminen on kuitenkin tiivistä ja iloista. Tosin tänään treenattiin niin tuli kauhea väli. Tosin Piksu oli ihan rätti väsynyt kymmenen kilsan lenkistä ja kuumasta päivästä, joka varmaan johtuu siitä. Diinua ei kuitenkaan väsymys kutsunut. Virtaa riitti vaikka kuinka paljon ja kävi vähän ylikierroksillakin.

Mulla on tullut vaikka kuinka paljon soveltuvuuskoekutsuja! Ihan mahtavaa! Jännittää ihan hirveästi, mutta ehkä ne menee hyvin. Se kuitenkin tietää Vantaan reissuja! Kolme Vantaan reissua on edessä huhti-toukokuussa. Tämän viikon sunnuntaina karataan vähän hakuleiriltä ja lähetään Ylivieskan asemalle suunta kohti Vantaata. Maanantaina ois sitten soveltuvuuskokeet.

Kesäkin lähestyy ja arvatkaas mihin tämä tyttö lähtee. Lähetään perheen ja Pinjan kanssa Bulgariaan! Diinu lähtee tietysti mukaan, mutta Piksu menee mummulle hoitoon. Tuskin maltan oottaa! Tulee ihan parhaat 2½ viikkoa! Saadaan rauhassa hengailla biitseillä ja shoppailla ja kaikkea! Tulee ihan parasta!
Sieltä saattekin sitten paljon kuvia!

Jotain uutta

Koitan ajatella itseäni vuoden takaperin. Viime kevät oli sanoisinko ehkä hirveintä mitä oon ikinä kokenut. Ehkä parhain sanoitus viimekevättä kuvaa Dingon - Kaikki kaunis katoaa kohdasta: olin sielultani rikki, lapsi kohtalon.
Se kuvaa kuinka heikossa jamassa olin keväällä. Olin pahasti masentunut. En jaksanut käyä lenkillä, en raahautua kouluun. Saatoin raahautua kylälle, että sain ahmia herkkuja ja sen jälkeen oksentaa ne ulos. Viiltelin lähes päivittäin. Olin ihan rikki. Siihen päälle Dewilyn kuolema.
Syytin sitä ja syytän siitä edelleen itseäni. Tiedän, että vaikka olisin ollut kotona enkä osastolla näin olisi voinut käydä. Kuitenkin on vaikea hyväksyä, ettei se ollut minun syyni. Pikkuhiljaa tästä päästään kuitenkin yli.

Nyt vuotta myöhemmin, kun ajattelen viime kevättä tuntuu kuin se ois ollut painajainen josta ollaan päästy yli. Nykyään jaksan paljon enemmän. Menen joka päivä kouluun, vaikka edelleen on päiviä jolloin ei vain kiinnosta. On päiviä jolloin en jaksaisi nousta ylös, mutta ajattelemalla tulevaisuutta. Parempaa tulevaisuutta pääsen yli. Jaksan lenkkeillä ja treenata. Olen paljon paremmassa kunnossa. Uskomatonta miten paljon tuosta on muuttunut parempaan suuntaan. Tulevaisuus ei näytä enää mustalta möykyltä vaan mahdollisuudelta joka tuo jotain uutta.

Tokokokeet

Nyt on ensimmäiset tokokokeet ohi! Hui, että jännitti. Vielä ennen meiän koetta Diinusta huomas, että se reagoi mun jännitykseen, kun meni Sonjan luokse istuskelemaan (yleensä ei kyllä tuolloin käyttäydy jos näkee muita koiria vaan hakeutuu mun luokse hakemaan turvaa.). Kokeessa mua pelotti eniten paikallamakuu ja seuraaminen. Meiän tulokset:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10 (Ei noussut!!!)
Seuraaminen kytkettynä: 0 (Ei toiminut ollenkaan mun jännityksestä johtuen sekä huomas kehän laidalla Jennan istumassa niin sinne ois ollut paljon mieluisampi mennä.)
Seuraaminen taluttimetta: 0 (Toimi jo paremmin. Välillä lähti haahuileen.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9½
Luoksetulo: 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9½
Estehyppy: 0 (Ei hypännyt)
Kokonaisvaikutus 8½

Sonja ihana otti videon meiän suorituksesta, mutta blogger ei anna ladata sitä, jotta en voi laittaa niitä.

   Tää ilme, kun saatiin paikkamakuusta kymppi! 
 Näistä kuvista kiitos Sonjalle!
Lisäksi tästä kuvasta kiitokset Jennalle:

Treffailua koirien tyyliin

Yheltä Jenna ja Rico tuli tänne. Ulkoiltiin vähän vajaat kolme tuntia ja oli kyllä tosi mukavaa! Antaa kuvien puhua puolestaan:

Rallytokoilua ja vähän muuta kivaa

Käytiin lauantaina möllirallytokoilemassa Kannuksessa. Rata tuntui jo alusta asti hiukan vaikealta minusta ja mokailinkin oikein urakalla siellä. Diinu kuitenkin teki niin kuin mikäkin mestari ja siitä huomas kuinka se nautti! Ihan mahtava likka! Minä jätin yhen liikkeen vahingossa kokonaan tekemättä. Askeleet taaksepäin mokasin, joka jäi harmittaan, kun en tehnyt sitä niinkö alunperin suunnittelin ja menin laskuissa sekasin. Se oli kuitenkin se liike mikä me parhaiten osattiin. Ylpeä kuitenkin tuosta neidistä, joka teki niinkö viimeistä päivää. Mun mokailusta johtuen tuli vain 56 pistettä.

Käytiin myös treenaamassa tokoa ensimmäistä kertaa häiriön kanssa. Ajattelin, että Diinu varmaan ryntää heti toisen koiran luokse, mutta neitipä yllätti ja teki niin hienosti liikkeet vapaana välittämättä toisesta koirasta yhtään! Nyt me ollaan valmiita kokeeseen, joka on jo ensiviikolla!

Uskokaa tai älkää Diinu tulee huomenna vuoden! Mää en ainakaan taho uskoa, että mun pikkupentu täyttää huomenna vuoden! Vastahan se oli semmoinen 4kk ikäinen pikku pirpana!

Ulkoilua ja tokoilua

Hokasin justiin, että meillä ois möllirallytotkokisat tän viikon lauantaina ja ei olla treenattu yhtään. Tokoa ollaan treenattu joka toinen päivä oikein ahkerasti ja arvatkaas mitä tein! Ilmotin meiät 25.3. virallisiin tokokokeisiin! Diinu on nyt ruvennut seuraamaan vielä entistäkin innokkaammin ja paremmin. Ei oo enää semmonen laiska lahna lukuunottamatta toissapäivänä treeneissä. Lisäisin meiän tokoilusta videota, mutta jostain syystä tää ei suostu lataan näitä. Viimeks ootin kolme tuntia ja lopulta kyllästyin oottamaan.

Käytiin tänään pellolla lenkillä. Saatiin paljon kuvia, kun Diinu oli oikein lennokkaalla päällä niin kuin melkein aina. No, Piksu ei ollut yhtään samalla tuulella. En saanut yhtään onnistunutta kuvaa siitä ja yhteiskuvassakin herra näytti nyrpeää naamaa. No aina ei voi onnistua.

Haaste

Sain haasteen Dacun, Windyn ja Cloydyn omistajalta.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

1. En koskaan voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei tykkää koirista tai on allerginen.
2. Olen temperamenttinen ja jääräpäinen.
3. Unelmoin salaa weimarinseisojasta, mutta en voisi kuvitella rotua itselleni kuitenkaan.
4. Mielestäni mun oikea hiusväri oli ihan kauhea.
5. Kun olin pieni mulle kerrottiin, että äiti synnyttää valmiin leikkikaverin mulle. Olikin kauhea pettymys, kun sairaalasta tulikin vauva eikä 4-vuotias lapsi.
6. Rakastan tanssia.
7. Joskus toivon salaa, että pääsisin media-assari linjan sijasta tanssija kouluun, vaikka media-assari linja on ykkönen.
8. Rakastan vanhustyötä.
9. Mutten voi silti kuvitella sitä koko päiväis työksi. Haluan tehdä työkseni taidetta.
10. Haluaisin asua Etelä-Suomessa.
11. Mutten Helsingissä.

1. Minkä rotuisen koiran haluaisit tulevaisuudessa?
Tiedän jo, että seuraava koira tulee olemaan snautseri, mutta jos sitä ei lasketa niin ehdottomasti bobtail.



2. Mitä mieltä olet recue-koirista ja niiden tuomisesta Suomeen?
Hyvä juttu. Suomesta löytyy niille raasuille kunnon koteja mitä ne ei välttämättä ulkomailla saa. En tarkoita, etteikö Suomessa tehtäisi pahaa koirille ja hylätä niitä, mutta mitä olen ulkomailla vieraillut niin ainakin Bulgariassa ja Romaniassa koiria käy melkein sääliksi. Niin lemmikkejä, kun katukoiria. Bulgariassa, kun eletään niukasti niin monella koirat ovat liian laihoja.
3. Entä puhdasrotuisten koirien tuonnista?
Mikäs siinä.
4. Onko koirallesi/koirillesi ajateltu pentuja?
Ei. Diinun isän veli kuoli sydänsairauden takia (joka ei todellakaan ollut kasvattajan vika, sillä sai tietää sen vasta pentujen syntymän jälkeen) ja siten on pienoinen riski sydänsairauteen, jotta pentuja ei teetetä. Sen sijaan Diinu leikkautetaan. Dewilylle aattelin joskus, että jos siitä tulee lupaava ja terve voisin sen tarjota astutukseen, mutta se kerkesi kuolla ennen aikojaan.
5. Kuinka monta koiraa on maximi juuri sinulle?
Luulen, että se on kolme.
6. Yksi rotu jokaisesta roturyhmästä, jota et missään tapauksessa ottaisi?
FCI1 beaucenpaimenkoira
FCI2 Kääpiöpinseri
FCI3 Bullterrieri
FCI4 Lyhytkarvainen kaniinimäyräkoira
FCI5 Suomenpystykorva
FCI6 Suomenajokoira
FCI7 Bracco italiano
FCI8 Kultainennoutaja
FCI9 Havannankoira
FCI10 Saluki
7. Suosikkivärityksesi koirilla noin ylipäänsä? (Ei siis rotukohtaisesti)
Musta
8. Oletko koskaan katunut rotuvalintaasi tai koiran ottamista? (Yksilönä)
En ole.
9. Mitä mieltä olet koirapuistoista?
Enpä oo koskaan koiran kanssa käynyt koirapuistossa jossa on vieraita koiria, kun kaverin kanssa käytiin kerran iltamyöhään.
10. Entä barffaamisesta?
Kiva. Itse oon puoli barffannut Diinun kanssa ja se on hyvä.
11. Pidätkö haasteista?
Juu, snautsereiden kanssa niitä riittää :D

Kysymykset samat, kun en nyt viitti tässä alkaa väkertään, kun oon menossa saunaan kohta ja oon laiska.
 
Haasteet seuraavalle: 
Karvakorvat
Amor ja Resko
 KUKKUPÄINEN KOIRUUS
 Four Digits
 !Jessen&Nellin Elämää!
 MR. Twist
 Kolmen Käppänän Kujeilut
 Shetlanninlammaskoira Sanni
 Nana ja Rilla
 Serin ja Keijun blogi
 Jaron ja Onnin blogi

Rallytokoilua ja lomailua

Enpäs oo taas kirjoittanut pitkään aikaan, mutta eipä oo oltu kotonakaan kauhean kauan. Käytiin 23.2. Jyväskylä KV:ssa pyörähtämässä rallytoko kisassa. Kävin myös pyörähtämässä junnuissa ja kavereiden yllyttäessä rotukehässäkin DIinun kanssa. No, junnuissa en löytänyt mun kisakoiraa niin tuli aika pikasesti ehdittyä koira. Sain buhundin. Harjoitellessa meni tosi hyvin, mutta kehässä en saanut siihen mitään kontaktia. Rotukehästä saatiin H, joka oli hiukan pettymys, mutta ootettavissa sen jälkeen, kun tuomari kysyi onko Diinu sairastellut, kun turkki ei kiillä.

Rallytokossa loistettiin ja saatiin hyväksytty tulos pisteillä 86/100! Ihan mahtavaa! Diinu oli vähän laiskalla päällä, mutta suoritti silti kaikki liikkeet. Niin onnellinen tuosta koirasta! Aivan mahtavaa!
Nyt kovasti suunnitelmissa ilmoittaa Diinu jo 25.3. tokokokeisiin! Huomenna vielä treenataan ja jos hyvin menee niin ilmoitan sinne tuon neidin.

Diinu oli hiihtolomalla hoidossa koko viikon, kun me oltiin Siilinjärvellä Kunnonpaikassa tuetulla lomalla. Mää tietysti stressasin koko loman miten se pärjää. Äiti jo vähän rauhotteli, että kyllä se hyvin pärjää, mutta en saanut stressiä karkotettua. Ikävä oli kyllä kova. Meillä oli kuitenkin tosi kivaa siellä! Käytiin laskettelemassa, luistelemassa, zumbassa ja pelaamassa pingistä ja biljardia. Laulettiin myös karaokea. Perjantaina käytiin myös hiihtämässä josta mää en välittänyt sitten yhtään. Oli niin ärsyttävää. Ensin hiihettiin 2km pikkulenkkejä ja sitten mentiin vähän pidemmälle lenkille. Lopulta mentiin väärää reittiä ja jouduttiin palaamaan takaisin. Yhteensä tuli hiihettyä 414,5km suunnilleen.

Diinun kuvasta kiitos Mimalle ja musta ja lauta kuvista kiitos veljelle.