Junamatka meni suhteellisen nopeaa ja luin maailman tylsintä kirjaa. Kun olin tikkurilassa näin melkein samantien Tarun ja aloin juoksemaan matkalaukku kädessä Tarun luokse. Me mentiin melkein samantien Helsinkiin Adamin junaa vastaan. Ootan jännittyneenä, hypin ja itken onnesta, mutta Adam ei tulekaan junasta. Odotan ja lopulta kondiktööri tai joku vastaava tulee selittään, että Adam jäi jo Pasilassa. Petyin tosi paljon ja alan huutaan ja makaan lattialla itkemisessä. Yritän lohduttautua sillä, että nään sen seuraavana päivänä. Me nähtiin sentään se sama juna, jolla Adam matkusti.
Ilta menee nopeasti, jutellaan kaikennäköistä ja pelleillään Pinjan ja Tarun kanssa.
Seuraavana päivänä olen rättiväsynyt. Olisin halunnut nukkua vielä vähänaikaa, mutta Taru hakkaa tyynyillä mua, jotta herään. Me meinataan myöhästyä linja-autosta, mutta minä vilkutan ja pompin ja huudan kuin mikäkin raivopää ja se linja-auto pysähtyy keskelle autotietä.
Matkustin elämäni ensimmäistä kertaa seutulipulla, kaupunlinja-autolla & lähijunilla! Se oli tosi upeaa! Ne kaupunkibussit tosiaan näyttivät muumeilta!
Oli aivan mahtavaa jonottaa 10h kuumeessa! Tai ainakin mulla oli ollut aamulla edelleen ihan kuumeinen olo, vaikken sata varma siitä ollutkaan, koska en mitannut kuumetta.
Se on ihan kauheaa, mutta kun Adam alkaa pitämään show'ta niin huokaisen helpotuksesta. Kaikki se on ihan täydellistä! Adam on niin täydellinen <3. Itkin onnesta, nauroin, kiljuin, huusin ja kaikkea! Pari kertaa sain paniikkikohtauksen ja kerran jopa niin pahasti, että kadotin itseni, mutta sain onneksi koottua itseni, kun olin siellä lattialla kyykyssä.
Siitä paikalta missä me oltiin näki ihan hyvin. Näin kokoajan Adamin paitsi silloin, kun olin siellä lattiassa kiinni.
En voi edes sanoin kuvata kuinka täydellistä se oli ja kuinka onnellinen oon! Oon fanittanut Adamia vuodesta 2009 asti eli siitä asti, kun se tuli toiseksi Idolsissa, ja se on aina ollut mun lempiartisti. Oli upeaa nähdä se esiintymässä ja kuulla sen sointuva täydellinen ääni. Ensin en meinannut edes uskoa silmiäni enkä korviakaan.
Se oli ehdottomasti ihaninta mitä mulle on koskaan käynyt!
Keikan jälkeen menimme ostamaan muistoksi meille paidat. Oon ikuisesti kiitollinen Tarulle, joka suostui lainaamaan kymmenen euroa Adamin paitaan.
Lauantai aamuna mun ääni oli ihan kipeä kiljumisesta ja jalat ihan muusina. Oli hirveä olo ja pää meinasi hajota. Päätin kuitenkin olla sitkeä ja lähteä Pinjalle.
Melkein samantien lähetään seikkailemaan Korson keskustaan. Tiedän, ettei se ehkä ollut maailman paras idea, sillä mulla oli hirveä nuha, ääni ihan käheänä, kurkku & pää kipeä ja luultavasti edelleen kuumetta, mutten välittänyt. Tämä jonotuksen sivuvaikutukset olivat aika rajut, mutta tekisin sen milloin tahansa uudelleen Adamin takia ja se oli sen arvoista.
Riehuttiin keskustassa Pinjan, Jessen ja Jaroxin kanssa.
Tiedän jossain määrin, ettei Helsingissä ole navettoja, tai ainakin näin oon kuullut, mutta ihmettelen silti, etten ole nähnyt yhtään navettaa Vantaalla. Pinja ja pojat nauraa mulle, mutta olin ihan tosissani, kun kysyin, etteikö täällä ole navettoja. Hihi.
Lauantai-sunnuntai yö valvottiin Pinjan kanssa. Katottiin pari elokuvaa. Toinen oli piirretty ja toinen oli joku angstileffa. Me oltiin koneella ja itkettiin tosi paljon yksien tyyppien perään. Aamuyöstä meillä alkoi mennä itkemiskohtaukset ohi ja niiden tilalle tuli hysteeriset naurukohtaukset. Meillä oli tosiaan hauskaa. Kahdeksalta lähdettiin Pinjan kavereille, kun ne soitti meille yöllä, että tultaisiin niille. Päätettiin, että tullaan aamulla jos valvotaan koko yö, mutta jos nukahdetaan niin ei tulla.
Meillä oli sielläkin aika hienoa.
Tuntui tosi ankealta lähteä kotia ja istuin noin 6 tuntia junassa. Ensivuonna ehdottomasti uudelleen jos vain Adam tulee Suomeen.
Loppuun kuvia: (Kännykkälaatu, mutta joo).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti