Punakallioilla

Mitäpäs kuuluu? Koulua, koulua, koulua... Oliskin ammatillisia opintoja, mutta atto aineet on kaikkea muuta, kun hauskaa ja helppoa. Ei oo tullut kuvailtuakaan tosi pitkään aikaan oikein mitään. Tänään sitten käytiin Jonin ja Miman kanssa Punakalliolla. Pääasiassa otettiin musta ja Jonista kuvia, mutta lopulta innostuin itekkin kuvaamaan ja innostuin todenteolla. Meillä oli ihan hauskaa. Tässä kuvia vielä.

Pitkästä aikaa kuulumisia

Aattelin taas nyt pitkästä aikaa alkaa kirjoittaan blogia. En oo kirjotellut pitkään aikaan mitään, ku ei oo ollut mitään inspiraatiota.
Haettiin 14.3. RTK1 tulos! Vähän oon onnellinen! Nipinnapin, koska ei oltu tehty spiraalia moneen kk ja Diinu ei enää muistanut sitä, jännityksessä, koska unohin käskeä Diinun ensin istua ja sieltä maahan ja yksi liike uusittiin. Pisteitä tuli tasan 70. Huhhuh. Diinu osais noi liikkeet niin hyvin, mutta vika on mussa. Mun on niin vaikea hahmottaa heti perästä perään liikkeitä.

Mitä muuta meille kuuluu? Diinu on ollut muutaman kuukauden mun vanhemmilla, kun en oo voinut ottaa sitä mukaan tänne kämppään. Kuitenkin toivottavasti jo enskuussa päästään asumaan taas yhessä rakkaan Diinun kanssa. Se on kuitenkin tärkeintä ja rakkain mitä mulla on.

Viimeaikoina oon ajatellut paljon Dewilyä. Sitä joka sai kaikki nauramaan, joka teki koko ajan pahuutta, mutta osasi ottaa niin viattoman ilmeen, että välillä oli vähän vaikea olla vihanen.
Se joka tiesi miten ruokaa saa ihmisiltä, mitä temppuja kannattaa tehdä. Siitä hirveästä päivästä on kohta kaksi vuotta, kun maailman rakkain, tärkein, komein ja rakastetuin koira lähti. Sitä se oli mulle. kenenkään ei pitäisi kokea sitä, kun paras kaveri lähtee saati liian nuorena. Niin kuitenkin kävi. Nyt ajatellen Dewilyä, kirjoittaen tätä itkien haluan vaan Dewilyn tietävän kuinka rakas ja tärkeä se oli monelle ihmiselle ja varsinkin mulle. Mun oma ensimmäinen jääräpäinen snautseri. Terveiset sinne taivaaseen <3

Lopuksi haluaisin vielä hehkuttaa Diinun ja Jonin hyvää suhetta tällä kuvalla:

Uusi media-assistentti opiskelija, uusi kämppä ja jännitystä elämään

Niin kuin monet varmaan tietää mun suunnitelmat muutuivat ja datanomilinja vaihtui Ylivieskan media-assari linjaan. Syytä tälle en näin netissä viiti kertoa, mutta sen voin kertoa, etten oo katunut päätöstä. Ei täällä varmaan yksin ois kiva asua, mutta nyt, kun poikaystäväkin on täältä niin on helpompi jotenkin asettua tänne, vaikka tää ei se mun paikka ookkaan. Koulu on kuitenkin ollut tosi kiva paikka, vaikka joillakin tunneilla on ollut tosi tylsää. Mutta koska atto-aineet tulee vasta paljon myöhemmin on koulu nyt niin ihanan rentoo ja leposta, et tähän vois jopa tottua.

Muutin siis pari viikkoa sitten Ylivieskaan. Sopivan hintaset kämpät oli vähäsiä ja yksiöitä ei ollu ollenkaan. Opiskelija-asunnoissa oli jäljellä enää soluasuntoja ja en voinut ottaa sinne koiraa. Kun olin ihan varma, että jään sitten kotia löytyikin yksi kämppä. Muutin pieneen kaksioon ja on tää ihan kiva paikka.

Minä mokoma ilmotin tuon tuholaisen Rallytoko kisoihiin ja, koska yksi rata on liian vähän ilmotin sen samana päivänä kahteen rt-kisaan. Jos molemmista tulisi hyväksytty tulos niin se olisi RTK1! Mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mutta voi tätä jännityksen määrää. Käet vaan tärisee, kun aattelenkin koko kisoja! Äää. Onkos muita tulossa Ouluun RT-kisoihiin 30.8? Meille saa tulla nauramaan.

Ainiin ja ihan vika juttu! Neljän vuoden odotus palkittiin ja sain nenäkorun! Mutta kaikki ei mennyt ihan nappiin. Se hoitokoru meni mun nenän sisälle ja mulle ohjeistettiin joko yrittää saada se läpi tai vetää se nenästä kokonaan ulos ja umpeuttaa. No koska en onnistunut saamaan sitä läpi piti vetää se nenästä ulos. Ja koska oon nuuka enkä halua mennä maksaan uuestaan 40e uuesta reiästä päätin fiksuna laittaa vain toisen korun tilalle. Ja Joni ihana osti mulle sydämen muotosen nenäkorun!

Bulgarian matka ja näyttelyt!

Nyt se koko kesän kohokohta on ohi! Nimittäin Bulgarian matka! Lähettiin jo maanataina hakemaan Pinja tarkoituksena mennä hotelliin yöksi! Oli tosi vaikea uskoa, että sain ottaa kaverin mukaan lomalle, kun ennen en oo ikinä saanut ottaa. Odotukset oli kovat ja ne täyttyivät! Käytiin biitseillä, vesiputouksilla, shoppailemassa ja meren rannalla ja vesipuitossa! Oli ihan sika kivaa!

Bulgarian matkan jälkeen oli pari päivää lomaa ja sit koittikin Oulu ja Kokkola kv. Odotukset oli ihan EH:ta niin kuin aiemminkin. Voitte siis kuvitella ilmeeni, kun Diinu saikin ERIn! Neiti Oulussa ERI JUK1! Junnuluokassa oli kaksi junnua ja olin ihan varma, et tultaisiin toiseksi. Kokkolassa se sai EH:n kuulemma pienen koonsa takia. Itse en neitiä kehään vienyt, mutta Elli vei ja esittämistä kehuttiin!
Oulussa Diinu oli myös junnuissa lainassa Ellillä ja niillä meni tosi kivasti! Arvostelu kertoi myös sen, sillä niillä oli kaikki erinomaisessa!
Kokkolassa tuomari ei tykännyt meistä junnuissa ja saatiin kaikki hyvään. Tiputtiin ekoine pois ja mun mielestä meillä meni tosi hyvin, mutta tuomari oli ihan eri mieltä. Arvostelussa lukikin liian juhlavasti pukeutunut. Seisottaminen ainakin meni hyvin, koska neiti seiso, kun patsas, mutta saatiin seki hyvään vain. Osarin kisasin Pinjan portugeesi Neeralla. Neera meni kivasti ja tykkäsin. Saatiin parempi arvostelu mitä Diinun kanssa, joka vähän ihmetytti. Kaikkein eniten mua nauratti, että rotuntuntemus mulla Diinun kanssa oli hyvässä. Sen tuomarin mukaan en taija sitten tuntea omaa rotuani. Eikä se ees kysynyt mitään rodusta! En vain ymmärrä. Paremmin mää nyt snautserin tunnen, kun portugeesin! No ensvuonna uudestaan!

Uusi datanomiko?

Nyt se jännitys pääsenkö mihinkään on ohi! Mulla oli ihan mahtava viikko Vantaalla, mutta silti aika tuntui matelevan, kun odotin ja jännitin tuloksia. Oon ekalla varasijalla merkonomilinjalle ja pääsin datanomilinjalle! Ensiksi olin, etten tiiä haluanko ollenkaan datanomiksi, mutta nyt, kun oon kaksi päivää miettinyt niin datanomilinja alkaa kuulostamaan ihan hyvältä vaihtoehdoilta ja sinne haluan! Toki jos vapautuu merkonomiksi tai media-assariks paikka niin sitten meen sinne.

Käytiin myös Diinun kanssa sunnuntaina näyttelyssä. Meiollä oli tosi tiukka tuomari ja kumpikin musta snautseri sai EH:n. Eli me siis saatiin EH. Arvostelu oli kuitenkin ihan hyvä ja tyytyväinen oon. Junnuissa kaikki meni erinomaiseen, vaikka oltiinkin vikoja eli viidensiä. Kuitenkin omasta mielestä meni hyvin. Taso vaan oli korkea.

Peruskoulu käytynä!

Niin kuin otsikosta näkyy vihdoin munkin peruskoulu on ohi! Rimaa hipoen, mutta läpi! Mullahan oli kauhea stressi ruotsista, kun opettaja sanoi, että antaa mulle ehkä vitosen tai sitten nelosen. Kun sitten sain todistuksen melkein kiljuin, kun näin ruotsin kohalla vitosen! Minä, olin nyt vihdoin läpäissyt peruskoulun!
Fiilikset on ollut tosi hyvät nyt! Vieläkin vaikea uskoa, että enssyksynä en palaa tuonne vaan lähden jatko-opintoihiin. Oli se sitten ammattikoulu tai kymppiluokka.
Jotenkaan ei ole asiaa enempää, mutta oli kuitenkin pakko fiilistellä tästä!

Pahoittelen kännykkälaatuja.
Ja tietysti piti ottaa päättärikuva!

Surua ja mölleilyä

Niin kuin moni varmaan tietää Dewilyn kuolemasta tuli eilen vuosi. Ennen eilistä ajattelin, että kirjotan muistotekstin ennen mölliä niin postauksesta ei tuu iloa ja surua yhtä aikaan. Koulupäivä meni itkiessä ja kun pääsin kotia ajatus blogiin kirjoittamisesta tuntui ahistavalta. Sen sijaan menin sytyttämään Dewilyn haudalle kynttilän. Iltapäiväkin meni itkiessä ja Dewilyn haudalla muistellessa niitä hyviä hetkiä ja itkemisessä ja huutamalla menetyksen tuskaa. Mun rakas kulta on nyt lopullisesti poissa. Se ei enää palaa. Siltä kai pitäisi nyt tuntua. Siitähän on vuosi. Kuitenkin salaa mielessä odotan ja toivon Dewilyn palaavan. Tiedän, ettei se palaa, mutta ehkä se on lohdullista ajatella, että Dewill palaisi. En tiedä. En vain pysty uskomaan, että Dewill on lopullisesti poissa. Vielä pahemmalta tuntui kuitenkin, kun puhuin Dewilyn kuolemasta kaverille yksi ihminen tuli ja totes: "Onko koiralles tullut pipi. Mikä itkupilli". Se tuntui niin pahalta, etten voinut, kun itkeä. En ymmärrä miten se kehtasi puhua Dewilystä, mun rakkaimmasta koirasta niin. Mun menehtyneestä rakkaasta. En vain pysty käsittämään ja kun tätä kirjoitan kyyneleet valuvat silmistä. Onneksi rakas siskoni ja kaveri saivat mut tajuamaan, ettei niistä puheista kannata välittää ja se, että näyttää surua on vahvuutta. Se piristi. Lisäksi muutkin piristi. Haluan siksi kiittää teitä kaikkia, jotka tuitte mua tässä vaikeana päivänä ettekä jättäneet mua yksin tän surun kanssa. Te ette ehkä ymmärrä, mutta se merkitsi mulle tosi tosi tosi paljon. En ois selvinnyt yksin tästä päivästä. En ilman tukea.

Ajatus möllitokoon tuntui ahdistavalta. Ensin meinasin jättää koko möllit välistä, mutta äiti sai muutettua mielen. Ensin tuntui väärältä mennä koko mölleihiin. Pitäisin hauskaa sinä päivänä, kun tasan vuosi sitten rakas Dewill menehtyi. Se tuntui tosi vaikealta, mutta mölleihiin päästyäni tunsin oloni taas vähän paremmaksi. Nyt olin "kotona".

Piksu teki ihan mahtavasti jos paikkamakuuta ei lasketa, jossa nousi (ikinä ennen ei ole noussut).
Diinu sen sijaan. Noh, sitä ei voinut vähempää kiinnostaa. Lämmin ilma oli varmasti syynä tähän, sillä se ei halua treenata lämpimällä ilmalla ollenkaan.
Sitten niihin pisteisiin:


Piksu oli mölliluokassa pistein:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 3 (Pysyi 30 sekunttia ja sitten nousi).
Lyhyt seuraaminen taluttimessa: 8 (Seuras ihan hyvin. Välillä lähti harhaileen)
Seuraamine taluttimetta: 9 (Tosi hyvä! En ois voinut parempaa oottaa!)
Luoksetulo: 9 (Tuli nätisti luokse. En nyt muista miks lähti se piste).
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: (Meni käsimerkin kanssa).
Hyppy: 9,5 (Hyppäs, mutta vähän laiskasti. Kuitenkin tosi tyytyväinen, kun ei olla treenattu hyppyä vuoteen.)
Kokonaisvaikutus: 9 (Koska pidin koirasta kiinni tauoilla.)
2. palkinto (!!!)

Diinu miss jääräpää:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 9 (Nousi vähän ennakkoon, jota ei oo ikinä tehnyt.)
Seuraaminen taluttimessa: 0 (Ei voinut vähempää kiinnostaa).
Seuraaminen taluttimetta: 5 (seuras jo vähän paremmin, mutta harhaili.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½ (Meni vähän laiskasti maate.)
Luoksetulo: 9 (Kaarsi vähän. Tätäkään ei oo koskaan ennen tehnyt.).
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (seuraaminen oli semmosta ei vois vähempää kiinnostaa, mutta itse seisomis liike meni hyvin.)
Hyppy: 0 (Ei hypännyt ollenkaan. En ihmettele, kun ollaan treenattu vain omalla esteellä.)
Kokonaisvaikutus: 7½ (Joopa joo, oisin antanut ite vitosen.)
3. palkinto (...)

 

Rally-toko & Sterkkaus

En oo taas kirjotellut pitkään aikaan, vaikka tässä on tapahtunut vaikka mitä. En oo vaan jaksanut ja en oo ottanut kuviakaan, jotta se on vaan jäänyt.
Tähän alkuun, niin kuin monet luulee mulle piti tulla pentu. Olin varannutkin sen ja olin ihan innoissaan. No, pentua ei tule. Äiti päätti, ettei ole mitään järkeä ottaa pentua nyt. Oon tosi vihainen, koska luulin saavani pennun ja se oli luvannut sen, mutta perui viimehetkellä. Toisaalta yritän ymmärtää sitä. Mulla alkaa opiskelut ja rahaa tulee menemään ja eletään tiukilla. Ja tietysti mun jaksaminen. Itse uskoisin pärjääväni kahden koiran kanssa yksin, mutta äiti ei usko, jotta päädyttiin tähän.

Mutta käydäänpäs asiaan. Me oltiin Kalajoen rallytokossa tässä viikko(?) sitten vappuna. Menin iloisesti kehään, koska tisin, että Diinu osaa noi liikkeet. Meillä meni tosi hyvin kehä! Minä mokailin kaksi liikettä, mutta Diinu teki tosi hyvin ja iloisesti. Ja me saatiin se! Hyväksytty tulos! Uskomatonta! Olin ihan varma, ettei saada sitä, kun mokasin kaksi liikettä! 74/100 tuli!

Diinu sterkattiin viikko sitten. Leikkaus meni hyvin, mutta oon ollut vähän huolestunut tuon parantumistesta. Edelleen vaikuttaa hirveän kipeältä ja nukkuis koko ajan. Ei tule vastaan, kun tulen koulusta ja aristelee mahanalustaan.
Mutta kyllä tämä varmasti tästä.
Tälläkertaa teen postauksen ilman kuvia, kun en oo niitä kerennyt missään välissä ottaa. Oon ollut koko ajan vain menossa tai Diinun kanssa sisällä. Lenkillekkään ei olla päästy sterkkauksen takia.

Pää täynnä suunnitelmia

Mitäs meille kuuluu? No ihan mahtavaa! Diinu starttaa näyttelyuran Helsingin ryhmiksessä 8.6. Sitä ennen mennään ehkä 5.6. virallisiin tokokokeisiin ja vielä sitä ennen mölli toko ja viralliset rallytokokisat!
Piksukin pääsee mölleilemään pitkästä aikaa. Viimeksi kesällä ollut möllit johon se on päässyt ja nyt ollaan aloitettu kova treeni. Ollaan Piksun kanssa treenattu viimeksi kesällä (jos ei nyt näitä muutamaa kertaa lasketa, jotka ollaan vasta aloitettu). Liikkeet oli vielä jotenkin muistissa, mutta aikalailla unholaan on joutunut. Seuraaminen on kuitenkin tiivistä ja iloista. Tosin tänään treenattiin niin tuli kauhea väli. Tosin Piksu oli ihan rätti väsynyt kymmenen kilsan lenkistä ja kuumasta päivästä, joka varmaan johtuu siitä. Diinua ei kuitenkaan väsymys kutsunut. Virtaa riitti vaikka kuinka paljon ja kävi vähän ylikierroksillakin.

Mulla on tullut vaikka kuinka paljon soveltuvuuskoekutsuja! Ihan mahtavaa! Jännittää ihan hirveästi, mutta ehkä ne menee hyvin. Se kuitenkin tietää Vantaan reissuja! Kolme Vantaan reissua on edessä huhti-toukokuussa. Tämän viikon sunnuntaina karataan vähän hakuleiriltä ja lähetään Ylivieskan asemalle suunta kohti Vantaata. Maanantaina ois sitten soveltuvuuskokeet.

Kesäkin lähestyy ja arvatkaas mihin tämä tyttö lähtee. Lähetään perheen ja Pinjan kanssa Bulgariaan! Diinu lähtee tietysti mukaan, mutta Piksu menee mummulle hoitoon. Tuskin maltan oottaa! Tulee ihan parhaat 2½ viikkoa! Saadaan rauhassa hengailla biitseillä ja shoppailla ja kaikkea! Tulee ihan parasta!
Sieltä saattekin sitten paljon kuvia!